MIKKOLANNIEMI – katsaus kylän menneisyyteen

– FM perinteentutkija Mikko Europaeus

Muinaista asutusta ja kauttakulkua

Ihmisen liikkumisesta ja asumisestakin nykyisen Mikkolanniemen alueella on todisteita jo kauan ennen varsinaisen kylän syntyä. Peltoviljelystä ja kaskitaloutta edeltänyt pyyntikulttuuri – metsästys ja kalastus – toivat ensimmäiset asukkaat näillekin seuduille jo kivikaudella (8000-1300 eKr.).

Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty Pien-Rautjärven läheisyydestä mm. järven länsirannalta Härkäsaaren rannalta (varmentamaton) ja itärannalta Kostamonlahdelta. Monia irtolöytöjä, kuten saviastioiden paloja, kvartsi-iskoksia, palanutta luuta, kivikirveitä ym. on myös saatu talteen kylän rajojen sisäpuolelta lähinnä vanhalta järverantavyöhykkeltä. Uhrikiviä eli ns.kuppikiviä, jotka viittaavat jo vakiintuneempaan viljelyasutukseen, on myös löydetty Mikkolannimeltä ja Tarnalasta.

Oman erikoispiirteensä Mikkolanniemen muinaishistoriaan tuo sen sijainti edullisten ja moneen suuntaan avautuvien vesireittien varrella. Asutusta on levinnyt Laatokalta koko pohjoiseen Etelä-Karjalaan ja kauemmaksikin sisämaahan Laatokkaan laskevia jokia (Ilmeenjoki, Hiitolan- eli Kokkolanjoki, Soskuanjoki, Ihalanjoki) pitkin. Nämä joet muodostivat myös karjalaisten kaukaisille nautintamaille suuntautuvan pohjankäynnin alkuetapin. Simpelejärveltä taas päästiin esimerkiksi Rautjärville ja täältä useita pieniä vesireittejä ja telataipaleita hyväksi käyttäen Pyhäjärvelle.

Mikkolanniemen varhaisimman asutuksen voikin olettaa syntyneen yhdelle ’välietapille’ tässä laajassa vesireittien verkostossa. Niiden käyttöhän oli ominaista Parikkalan peräleänissä – kuten Saaren kyliä 1800-luvulla nimitettiin -aina ensimmäisiin kanavointihankkeisiin saakka. 1700-luvun mikkolanniemeläiset käyttivät vielä kirkkovenettä taittaessaan matkaa Parikkalan kirkolle Pien- ja Suur-Rautjärvet yhdistänyttä Nivajokea pitkin.

Kylän muodostuminen

Nykyisellä nimellään Mikkolanniemi ilmaantuu Käkisalmen läänin ruotsalaisiin veroluetteloihin vuonna 1651, jolloin Tarnalasta ja Honkakylästä eriytyneen kylän muodosti 19 savun ryhmä. Jo tätä ennen mikkolanniemeläistä asustusta on ollut aiemmassa Kannarilassa, joka ensimmäisessä Stolbovan rauhan jälkeisessä verokirjassa vuonna 1618 mainitaan Mikkolanniemen-Honkakylän yhteisasutuksena, mutta 1637 jo Honkakylästä ja Tarnalasta erillisenä asutukssaarekkeena.

Tarnala – sekä asutuksena että kylännimenä – on kuitenkin näistä vanhin ja Mikkolanniemenkin vanhimmat kyläasutuksen juuret palautuvat sen yhteyteen. Venäläisajan ns. Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500 mainitaan Kurkijoen pogostan Kokkolan ja Saaren perevaaroissa kylä nimeltä Gorjujevo, jonka on arveltu sijainneen nykyisen Tarnalan-Mikkolanniemen-Honkakylän paikkeilla. Toisaalta samaisessa luettelossa on mainittu myös Korkianiemi, jolla on ilmeisesti tarkoitettu juuri myöhempää Mikkolanniemeä.

Väestö ja asukkaat

Vanhin Mikkolanniemen alueen asutus on todennäköisesti ollut pyyntiväestöä, joka alkuperä on hämärän peitossa. Laatokan luoteisrannikon muinaiskarjalainen kanta-asutus on varmasti tuonut varhaisia asukkaita tännekin, mutta saamelaisen kantaväestön osuus on epäselvä. Nimistössä ei kuitenkaan ole mainittavia jälkiä tästä, joten sitä tuskin koskaan on ollut merkittävästi. Vanhimpia paikannimiä kylän alueella on Pyhämäki. Se liittyy eräkulttuuriin, jossa pyhä = ’raja’, ’kielletty’. Pyhämäki on ehkä ammoin ollut jonkinlainen nautintaraja varhaisen pyyntiväestön kesken tai mahdollisesti myös arkielämän piiristä erotettu kulttipaikka.

Pien- ja Suur-Rautjärven nimet ja eräät muut nimet lähiseudulla viittavat järvimalmin hyödyntämiseen – raudannostoon. Tämä luonnonvaran hyväksikäyttö ja alkeellinenkin jalostaminen ovat edellyttäneet pysyvää paikalleen asettumista ja riittävää työvoimaa. Tarnalan vanha perimätieto onkin liittänyt vanhimpien asukkaiden saapumisen ja elinkeinon raudan nostoon. Järven itärannallakin on rautaesiintymiin viittaavia ruostelähteitä, joten on mahdollista, että myös Mikkolanniemen pysyvämpi asutus on alkanut raudan hyödyntämisestä.

Ortodoksinimistöä tavataan Mikkolanniemeltä ja lähikylistä jokseenkin säännöllisesti. Näitä ovat esimerkiksi Tarassiinlahti ja -pelto, Mitroja, Miihkeinmäki, Riionsalmi-ja niemi, Homasilta?. Tämä onkin luonnollista, sillä Mikkolanniemi oli vielä 1600-luvun alkupuolelle täysin ortodoksinen kylä. Ruptuurisodan(1656-1661) jälkeen ja viimeistään 1600-luvun loppuun mennessä Käkisalmen läänin useimpien kylien tapaan myös Mikkolanniemen väestöpohja vaihtui ortodoksien paetessa Ruotsin uskonvainoja ja verotusta sisä-Venäjälle, ns. Bezhetskin ylängölle eli lähinnä Tverin Karjalan alueelle. Tyhjille jääneille tiloille alkoi muuttaa luterilaisia uudisasukkaita lähinnä Savosta ja Länsi-Karjalasta. Asutuksen vakiintuminen kesti kuitenkin kauan, sillä katovuodet ja Suuri Pohjan sota (1700-1721) hidastivat kehitystä.

Savolaista ainesta on yleensä pidetty etenkin Parikkalan pohjoispään uudisasutuksessa merkittävimpänä (vrt. esim. nimet Kosonen, Loikkanen,Laukkanen). Mikkolanniemen kylän varhaisten asuttajien joukossa on kuitenkin myös vanhoja ’alkukarjalaisia’ nimiä, kuten Kuikka ja toisaalta ortodoksilähtökohtiin palautuvia sukunimiä, kuten Silvennoinen ( < kreik. Silvanos) ja Paakkinen (< karj. Paakki< ven. Pavel, Pavka, Pavko).

Parikkalan seudullakin muuttoliike on kulkenut ensin Karjalasta Savoon, mutta sitten taas päinvastoin. Esimerkiksi Itä-Savon asutus perustui alkujaan laatokankarjalaiseen alkuperään, mutta toisaalta Suur-Säämingin alueelta ’paluumuutettiin’ 1500-1700-luvuilla runsaasti Parikkalaan. Mikkolanniemenkin kyläasutus eri aikoina ja kylän sukujen alkuperä on puntaroitava tapauskohtaisesti kahdensuuntaisten muuttoliikkeiden ja myös Ruotsin ja Venäjän välisten rajasotien aiheuttamien laajojen väestösiirtymien perusteella.

Kylän nimi ja kylän niemi

Kuten edellä on todettu, ei Mikkolanniemi kylännimenä ole alkuperäinen, vaan ajoittuu verrattain myöhäiseksi, 1600-luvun puoliväliin. Mistä kylä on saanut nykyisen nimensä? Entä varhaisemmat nimitykset ’Kannarila’ ja’Korkianiemi’?

Kannarila-nimen etymologia on arvoituksellinen. Kannari on esiintynyt tiettävästi sukunimenä, ilmeisesti ainakin Suomenlahden ulkosaariston Tytärsaarella. Sen yhteys kylännimeen on kuitenkinepävarma.

Korkianiemi on sanan osiltaan läpinäkyvä. Kuitenkin herää kysymys: mikä on se niemi, johon sekä ’korkia’ että ’Mikkola’ kylännimissä liittyvät?

Järvenlaskut ovat muuttaneet Mikkolanniemenkin rantamaisemia, mutta vesistönl askukarttojen, maastonmuotojen ja nimistön perusteella kaksi vaihtoehtoa vaikuttaa mahdolliselta. Ennen Pien-Rautjärven ensimmäistä laskua 1830-luvulla suurin nykyisen Mikkolanniemen alueen niemi oli Paakkisenniemen ja Koskenjoen välinen järveen työntyvä laaja kannake. Toinen, nykyistä kantakylää läheisempi vaihtoehto sijaitsee joesta etelään suunnilleen Kaunismäen kohdalla ennen Jyrkilään kääntyvää tietä. Tätä vaihtoehtoa saattaisivat tukea läheiset paikannimet Niemelä ja Niemenkontu. Korkeuserojakin alkaa hahmottua koillisessa Kokkosenmäen suunnalla.

Mikkolanniemi-nimen perusta jää sekin näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta vaille lopullista ratkaisua. Nimen selittäminen Mikko-nimisten miesten asuinpaikan eli ’Mikkolan’ mukaan nimetyksi niemeksi on tietysti mahdollista, mutta vaikuttaa paikannimistön rakentumisen kannalta yksinkertaistetulta ja 1600-luvun oloihin sovitettuna epäilyttävältä. Mikkola-sukunimi taas tuskin tulee kyseeseen, sillä nimi on läntinen ja sitä tavataan idässä vähäisessä määrin vasta 1700-luvulla. Toisaalta itäsuomalaisen muodostumismallin mukaista on, että henkilönnimestä johdetut -la, lä-päätteiset asutukseen liittyvät paikannimet perustuvat yleensä -nen-päätteiseen sukunimeen (Pitkälä < Pitkänen). Näin ollen voisi kylännimen taustalla olla Mikkonen-sukunimi paikannimen alkuosaan kiteytyneenä. Tämäkään selitys ei silti vakuuta, sillä vaikka sukunimi onkin itäinen (nykyään lähinnä pohjoissavolainen) ei se ole Parikkalan seudunsukunimistöä.  Siitä ole tietoa vanhojen paikallisten sukujen joukossa tai muussa lähistön paikannimistössäkään. Olisi kai kylä nimetty ennemminkin jonkin valtasuvun mukaan?

Ehkäpä Mikkolanniemi-nimen alkuperää olisikin luterilaisen nimistön sijaan etsittävä ortodoksiajan nimistöstä, joka on Mikkolanniemelläkin usein henkilönnimilähtöistä (vrt. esim. Riionsalmi < Riiko < Grigor). Kyseeseen voisi ehkä luontevimmin tulla etunimen Nikolai-nimen karjalankielinen kansanomainen muunnos Miikkula, joka on kreikkalaiskatolisen kirkon keskuudessa ollut pyhimysnimeen perustuvana vanhastaan suosittu. Väestön vaihtumisen yhteydessä nimi olisi sitten mukautunut nykyiseen ’suomalaistettuun’ asuunsa: Mikkola < Miikkula. Myös Mikael-nimen jokin kansaomainen muoto (Mikko, Miikki, Miikku,Miihkali, Miihkee) paikannimeen siirtyneenä saattaa piillä ’Mikkolan’ taustalla kylännimessä.

LÄHTEET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS:

Juvonen, Jaana 1996: Parikkalan historia.

Mikkonen, Pirkko & Paikkala, Sirkka 1992: Sukunimet.

Paakkinen, Erkki (toim.) 2000: Tarnalassa ku taivaan pankolla. Tarnala kyläkirja.

Saaren kunta: lasketut vesistöt 1835-1967 (kartta).

Saari-Uukuniemi-retkeilykartta.

Vilska, Matti 1926: Parikkalan historia I-II.