\nJouko_Laamo_kaupassa<\/a><\/p>\n
_______________________________________________________________<\/p>\n
Juttelua Eeva Korpisalon kanssa\u00a0 27.9.2011. Mukana oli my\u00f6s Esko Korpisalo.<\/strong> V\u00e4\u00e4r\u00e4n kauppa<\/strong> <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" V\u00e4\u00e4r\u00e4n kauppa, August. V\u00e4\u00e4r\u00e4n perill. p\u00e4\u00e4liike\u00a0 Suomenniemen kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 -myytin elintarvikkeita, maataloustarvikkeita ym. Sekatavarakauppa. -useita sivuliikkeit\u00e4, mm. Kauriansalmessa, Karkauksessa, jossa Rouvinen kauppiaana -Kiesil\u00e4nkyl\u00e4n kauppa alkoi 1930 luvulla -kaupanhoitajat: Nenonen, M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen, Oiva Huuhilo, Aili Saalasti Aili Saalasti osti kaupan 1970 luvulla, ja … Lue loppuun
\nPuhuimme kaupanteosta. Juttuseurana ja muistiinpanojen tekij\u00e4n\u00e4 toimi Pirjo Lindberg.<\/strong><\/p>\n
\nKiesil\u00e4\u00e4n tuli 1930-luvulla V\u00e4\u00e4r\u00e4n kauppa. Kaupparakennus ei ehtinyt valmistua kes\u00e4ksi, mutta kauppaa harjoitettiin jo kes\u00e4ll\u00e4, Ristolan aitassa. Sielt\u00e4 sai ostaa mm. ruokatarvikkeita, sokeria, suolaa ym. Eeva muistaa, ett\u00e4 aitta-kaupasta ostettiin sikuria. H\u00e4n muistaa edelleen sinisen pitk\u00e4nomaisen paketin, jossa oli teksti: Pietarsaaren Sikuritehdas. Kaupparakennus valmistui 1938 ja sinne kyl\u00e4l\u00e4iset saivat my\u00f6s postinsa. Ja postia voi my\u00f6s l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 muualle. Posti jaettiin my\u00f6s tuolloin pyh\u00e4n\u00e4, ja kaupan ollessa suljettuna, posti vietiin Kiesil\u00e4n tupaan. Eeva muisteli, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen kaupanhoitaja oli nimelt\u00e4\u00e4n Einari Nenonen. Kerran postia noutamaan menty\u00e4\u00e4n Eeva toimi Nenosen pyynn\u00f6st\u00e4 pikkuposteljoonina. Ristolaan piti saada heti t\u00e4rke\u00e4, juuri saapunut kirje toimitetuksi, sit\u00e4 kuulemma is\u00e4nt\u00e4 oli kovasti odottanut. Eeva vei kirjeen perille ja otti sitten vasta kotitaloon tulevan postin. Nenonen oli ottanut paperia ja kiert\u00e4nyt sen t\u00f6tter\u00f6ksi. Sen h\u00e4n t\u00e4ytti mansikkakaramelleilla ja antoi palkaksi postin viemisest\u00e4.\u00a0 Karamellit olivat ihanan makuisia ja Eeva ajatteli pit\u00e4\u00e4 ne itsell\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 voisi my\u00f6hemminkin niill\u00e4 herkutella, mutta mummo sanoi, ett\u00e4 niit\u00e4 on tarjottava my\u00f6s muille. Mansikkaisen maun muistaa Eeva viel\u00e4kin. Kaupassa oli myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4 my\u00f6s muita makeisia, mm. Tervaleijona-pastilleja ja Paavo Nurmi-pastilleja. My\u00f6s limonadi oli lasten mieleen.
\nNenosen j\u00e4lkeen kaupanhoitajaksi tuli Kannelj\u00e4rvelt\u00e4 kotoisin oleva V\u00e4in\u00f6 M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen. H\u00e4n oli lupsakka ja hauska, kova iskem\u00e4\u00e4n tarinaa, iloinen. Narrasipa kyl\u00e4n opettajan, Hilja Ruohosen vaimokseen. Eevasta oli hauska hakea postia ja k\u00e4yd\u00e4 pienill\u00e4 kauppa-asioilla. Siin\u00e4 samalla h\u00e4n k\u00e4vi Kiesil\u00e4n Lahja-t\u00e4ti\u00e4 katsomassa ja t\u00e4m\u00e4n kanssaan juttelemassa. Kerran siell\u00e4 ollessaan tulivat Risto ja M\u00e4\u00e4tt\u00e4sen Timo siihen ja alkoivat silm\u00e4t loistaen kertoa, ett\u00e4 olivat saaneet V\u00e4in\u00f6lt\u00e4 kuivattuja torakoita. Ja ne sitten kuulemma olivat hyvi\u00e4. Lahja oli alkanut kysell\u00e4, milt\u00e4 ne torakat olivat n\u00e4ytt\u00e4neet. Selvisi, ett\u00e4 pojat olivat saaneet rusinoita maistaakseen. M\u00e4\u00e4tt\u00e4set asuivat kaupan yl\u00e4kerrassa.
\nM\u00e4\u00e4tt\u00e4sen seuraaja oli Oiva Huuhilo Lylyksest\u00e4. Aili Saalasti oli ensin apulaisena Oiva Huuhilolla ja sitten myym\u00e4l\u00e4nhoitajana. Aili osti kaupan 1973 ja piti sit\u00e4 el\u00e4kkeelle siirtymiseens\u00e4 asti.
\nAilin kauppa oli auki kelloon niin tarkasti katsomatta. Aili oli varsin seuranhaluinen ja kiinnostunut ihmisist\u00e4 ja h\u00e4n tiesi tarkkaan, mit\u00e4 kyl\u00e4ll\u00e4 tapahtui. Kes\u00e4ll\u00e4 kauppa oli t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 varsinkin postintuloaikoina. Jos oli hiljaisempaa, Aili pyysi viel\u00e4 viipym\u00e4\u00e4n: \u201d\u00c4l\u00e4 pid\u00e4 kiirett\u00e4, haastellaan v\u00e4h\u00e4n\u2026\u201d. Eeva kertoi olleensa ruokaa laittamassa vierailleen. Jotakin ruokatavaroista puuttui ja Eeva antoi ostoskorinsa tuttavaperheen is\u00e4nn\u00e4lle ja pyysi t\u00e4t\u00e4 k\u00e4v\u00e4isem\u00e4\u00e4n kyl\u00e4n kaupassa. Is\u00e4nn\u00e4n palattua ostoksilta Eeva kysyi, mik\u00e4 nyt on niin hauskaa, kun miest\u00e4 nauratti se kaupassak\u00e4ynti. Mies sanoi, ett\u00e4 Aili oli pannut parastaan, ett\u00e4 olisi saanut selville, kuka ostostentekij\u00e4 on. Mies oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ettei kerro mit\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n. Seuraavalla kerralla, kun Eeva meni kauppaan, Aili kysyi, kuka se komea mies oli, joka k\u00e4vi kaupassa sinun ostoskorisi kanssa. Kun kauppakeskustelumme oli menossa, P\u00e4ivi\u00f6 Korpisalo tupsahti tupaan. Kysyin h\u00e4nelt\u00e4, mit\u00e4 Ailin kauppa h\u00e4nelle tuo mieleen. P\u00e4ivi\u00f6 sanoi, ett\u00e4 sen, kun Aili otti makkarap\u00f6tk\u00f6n k\u00e4teen ja kysyi miten paljon laitetaan. Samaan tyyliin myytiin juusto.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/kiesila\/wp-content\/uploads\/sites\/30\/2012\/03\/Ailin_kauppa.jpg\")
<\/a><\/p>\n\n