{"id":2980,"date":"2025-06-03T19:25:32","date_gmt":"2025-06-03T16:25:32","guid":{"rendered":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/?p=2980"},"modified":"2025-06-03T19:40:04","modified_gmt":"2025-06-03T16:40:04","slug":"entisajan-kylalaisia-hanna-mummo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/entisajan-kylalaisia-hanna-mummo\/","title":{"rendered":"Entisajan kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4: Hanna-mummo"},"content":{"rendered":"\n


Suomessa<\/strong> tuli voimaan kansanel\u00e4kelaki vuonna 1937. Kansanel\u00e4kett\u00e4 alettiin maksaa 1940 -luvulla ja silloinkin el\u00e4kkeen m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli pieni. Siihen asti vanhukset saivat koettaa p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 kuka mitenkin. Joko sukulaiset pitiv\u00e4t huolta tai sitten kunnan k\u00f6yh\u00e4inhoito. Tai vanhukset tekiv\u00e4t t\u00f6it\u00e4 voimiensa mukaan.<\/p>\n\n\n\n


Hanna<\/strong> tuli Vilkj\u00e4rvelle Yllikk\u00e4l\u00e4st\u00e4 1920 -luvun loppupuolella. H\u00e4n oli silloin jo noin 70 -vuotias, hoikan kuivakka ja kumaraselk\u00e4inen, naimaton ja perheet\u00f6n. Hannaa sanottiin Houm\u00e4en Hannaksi kotipaikkansa Hovinm\u00e4en talon mukaan. Hannan oikea sukunimi oli Oikkonen ja h\u00e4n oli luultavasti syntynyt vuonna 1858.<\/p>\n\n\n\n


Hanna<\/strong> oli tullut ensin Lahenkankaan taloon lasta hoitamaan, mutta hoitolapsi sairastui ja kuoli. Mikkolan talossa puolestaan Mari-mummo (Antin \u00e4iti Maria) oli kuollut vuonna 1926 ja talossa tarvittiin lastenhoitoapua. Niin Hanna muutti Mikkolaan. Lapsille Hannasta tuli t\u00e4rke\u00e4, h\u00e4n oli kuin oma mummo. Kun leikeiss\u00e4 tuli kolhuja, juostiin Hannan luokse itku silm\u00e4ss\u00e4 ja pyydettiin mummoa puhaltamaan. Ja mummo puhalsi kipe\u00e4\u00e4 kohtaa ja lohdutti kolhun saanutta. Hanna autteli Lyydia-\u00e4iti\u00e4 muissakin teht\u00e4viss\u00e4 kuin lastenhoidossa. H\u00e4n k\u00e4vi mielell\u00e4\u00e4n marjamets\u00e4ss\u00e4 ja poimi \u00e4mp\u00e4reitt\u00e4in puolukoita.<\/p>\n\n\n\n


Mummon<\/strong> toimessa oli my\u00f6s omat vaaransa, varsinkin kun talossa oli poikia, joita kiinnosti esimerkiksi ruudin valmistus. Hanna-mummo istui mahdollisesti samalla penkill\u00e4, jonka toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Lauri valmisti kahvimyllyll\u00e4 ruutia. Kahvimylly r\u00e4j\u00e4hti. Hanna selvisi s\u00e4ik\u00e4hdyksell\u00e4 ja kuulon heikentymisell\u00e4. Laurillekaan ei tullut pahempia vammoja.<\/p>\n\n\n\n


Hanna<\/strong> kertoili Mikkolan lapsille my\u00f6s omasta lapsuudestaan. H\u00e4n oli ollut lapsena veljens\u00e4 kanssa lammaspaimenessa, kun susi hy\u00f6kk\u00e4si lampaan kimppuun. Veli yritti karkottaa suden heittelem\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 nuotiosta ottamillaan kek\u00e4leill\u00e4, mutta susi heitti lampaan niskaansa ja hypp\u00e4si saaliinsa kanssa aidan yli.<\/p>\n\n\n\n


Nuorena<\/strong> tytt\u00f6n\u00e4 Hanna oli ollut uimassa Pylk\u00f6njoessa, kun keisari seurueineen ajoi sillan yli. Hanna oli piiloutunut sillan alle.<\/p>\n\n\n\n


Autokyytiinkin<\/strong> Hanna p\u00e4\u00e4si 1930 -luvun lopulla. H\u00e4n oli ollut k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 kotonaan Houm\u00e4ess\u00e4 ja ollessaan k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 takaisin Vilkj\u00e4rvelle Anton Laakko sattui tulemaan kuorma-autollaan kaupungista ja tarjosi Hannalle kyydin. Hanna hyv\u00e4ksyi tarjouksen, vaikka varmasti kovasti j\u00e4nnittikin el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 autokyyti\u00e4. Meno oli ollut Hannan mukaan niin hurjaa, ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyi vet\u00e4\u00e4 huivi silmille. Tie vilisi niin ilke\u00e4sti silmiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n


Sitten <\/strong>tuli sota-aika ja Vilkj\u00e4rven kyl\u00e4kin evakuoitiin. Mikkolan v\u00e4ki l\u00e4hti evakkoon sukulaisten luokse Lemille. Hanna-mummoa valmisteltiin my\u00f6s evakkomatkalle l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Hanna ilmoitti tiukasti, ett\u00e4 h\u00e4n ei l\u00e4hde mihink\u00e4\u00e4n. Lyydia yritti suostutella ja kysyi, ett\u00e4 mit\u00e4s sitten jos ryss\u00e4t tulevat. Siihen Hanna totesi napakasti: \u201dVai en mie piiloon p\u00e4\u00e4se!\u201d Ja kun evakkoon l\u00e4hd\u00f6n hetki koitti, Hannaa ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. Lapset etsiv\u00e4t mummoa kaikista mieleen tulleista piilopaikoista, mutta mummoa ei l\u00f6ytynyt. Niin sitten Hanna j\u00e4i kyl\u00e4\u00e4n ja ruokki sianporsasta lottien tuomilla t\u00e4hteill\u00e4. My\u00f6hemmin Hanna sanoi, ett\u00e4 yhden kerran h\u00e4n oli pel\u00e4nnyt, kun ven\u00e4l\u00e4iset koneet pommittivat oikein kovasti.<\/p>\n\n\n\n


Sotien<\/strong> j\u00e4lkeen Hannalla alkoi jo ik\u00e4 painaa ja terveys heikenty\u00e4. Ja kun h\u00e4n oli kaatunut ja pudonnut alas portailta, katsottiin, ett\u00e4 h\u00e4nen on parempi olla kunnalliskodissa. Hanna ei olisi sinne l\u00e4htenyt, mutta kun Lyydia k\u00e4vi my\u00f6hemmin kunnalliskodissa Hannaa katsomassa, Hanna sanoi, ett\u00e4 hyv\u00e4 h\u00e4nen on siell\u00e4 olla.<\/p>\n\n\n\n


Houm\u00e4en Hannasta ei ole valokuvaa, mutta kuvassa olevaa evankeliumi-, rukous- ja virsikirjaa Hanna luki aina sunnuntaisin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kirjoittanut Anna-Mari Mikkola<\/em><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet: Mauno Mikkolan muistelut Hanna-mummosta; Kela: Kansanel\u00e4ke nosti vanhukset k\u00f6yhyydest\u00e4<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomessa tuli voimaan kansanel\u00e4kelaki vuonna 1937. Kansanel\u00e4kett\u00e4 alettiin maksaa 1940 -luvulla ja silloinkin el\u00e4kkeen m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli pieni. Siihen asti vanhukset saivat koettaa p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 kuka mitenkin. Joko sukulaiset pitiv\u00e4t huolta tai sitten kunnan k\u00f6yh\u00e4inhoito. Tai vanhukset tekiv\u00e4t t\u00f6it\u00e4 voimiensa mukaan. Hanna tuli Vilkj\u00e4rvelle Yllikk\u00e4l\u00e4st\u00e4 1920 -luvun loppupuolella. H\u00e4n oli silloin jo noin 70 -vuotias, hoikan kuivakka […]<\/p>\n","protected":false},"author":195,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"","ast-site-content-layout":"default","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","ast-disable-related-posts":"","theme-transparent-header-meta":"","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"set","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[26,25,24,23],"class_list":["post-2980","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen","tag-historia","tag-lastenhoito","tag-mummo","tag-vilkjarvi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2980","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/195"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2980"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2980\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2997,"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2980\/revisions\/2997"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2980"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2980"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kylat.ekarjala.fi\/vilkjarvi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2980"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}