28.5.13 Leväsen Tujulan kosteikon viralliset avajaiset pidettiin leppeässä säässä Pien-Saimaan rannalla Ritva ja Pertti Tujulalla, joiden mailla kosteikkokin sijaitsee. Paikalla oli kymmeniä paikallisia järven rannalla tai sen tuntumassa asuvia. Koeluontoisen panospuhdistamon keksijä Tapio Salminen kertoi aluksi puhdistamon toiminnasta ja kosteikkoasiamies Antti Happonen kosteikon synnystä. Loppuillan ohjelmaosuus olikin sitten aivan Pien-Saimaan rannalla, josta oli hyvä näkymä Leväsen Laitsaaren selälle ja hieman Maavettäkin sillan takana vilkkui. Happonen oli valmistanut juontonsa pohjaksi ajatuksia herättävän kymmenen kysymyksen sarjan vesiasioista. Tarjoussuklaalla palkittiinkin moni oikeasta vastauksesta – tai vaikka hyvästä väärästä. Myös projektisihteeri Raija Aura, Taipalsaaren maaseutuasimies Juha Tielinen sekä Lapppeenrannan seudun ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen täydensivät illan tietopuolista antia. Yleisöltä tuli aktiivisesti kysymyksiä ja kommentteja, mutta myös kosteikon rakentamisen alkuvaiheessa tapahtuneen vedennousun synnyttämää kritiikkiä.
Kylätoimikunnan pj. Asko Saikko pyytää lopuksi kohottaman kolminkertaisen eläköön Pien-Saimaalle
Tapio Salminen ottaa vesinäytettä kemikalointiyksikön yläpuolelta. Toinen näyte tuli muutama kymmenen metriä panospuhdistamon alapuolelta.
Edessä vas. projektisihteeri Raija Aura LPR:n seudun ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen ja maaseutusihteeri Juha Tielinen. Takana vas. leväsläinen Väinö Kalpio ja Saloy Oy:n Tapio Salminen .
Siis näinpäin, ennen ja jälkeen, näyttää Tapio Salminen. Salmisen mukaan suurin muutos, alentunut fosfori- ja typpipitoisuus, ei kuitenkaan näy silmin.
Taipalsaaren maaseutusihteeri Juha Tielinen näyttää, että näytteissä on silminnähdenkin eroja. Kosteikon rahoitus on tullut valtaosin Taipalsaaren kunnalta. Maanomistaja on lahjoittanut maa-alueen kosteikoksi. Maansiirtotyöt on tehty taipalsaarelaisin voimin, samoin ylläpito hoidetaan Taipalsaarelta.
Maaseutusihteeri Juha Tielinen kertoo, että talven 2008-09 jatkuneet leväkukinnat olivat se viimeinen kimmoke siihen, että ”jotain pitää tehdä”. Leväsen kosteikko ei täyttänyt valtiontuen saamisen edellytyksiä pienen kokonsa vuoksi, mutta Tielisen mukaan joskus kannattaa tehdä jotain pienempää kuin olla tekemättä mitään. Hänestä on ikävää, jos valtio nyt vetäytyy suurimmaksi osaksi rahoituksesta pois, kun vireillä on niin paljon hyviä hankkeita. Yhdistysten kautta rahoitusta hankkeisiin valtion suunnalta on mahdollista jonkin verran saada.
Tapio Salmisen (viides vas.) mukaan kemikaalipuhdistamo toimisi parhaiten, mikäli kemikaali saisi reagoida 20 minuuttia. Antti Happosen mukaan olisi tärkeää, että kosteikon loppupäässä olisi hehtaarin verran matalaa, hieman epätasaista pohjaa kiintoaineksen laskeutua ja kasvustoa, joka heti käyttäisi liuenneet ravinteet, ennenkuin ne pääsisivät järveen. Kasvustoa voitaisiin sitten aika ajoin poistaa. Osmankäämi ei oikein sovi, koska se valtaa kaiken kasvutilan itselleen tukahduttaen monimuotoisuuden. Osmankäämin poisto on myös työlästä.
”Millainen vaikutus sillä ”ropelilla” on, tuleeko Laitsaaren selälle likavesiä?, kyseli Antti. Ympäristöjohtaja Ilkka Räsäsen mukaan Kivisalmeen rakennettava pumppaamo tuo kirkkaampaa vettä Laitsaaren selälle päin. Ensin on tarkoitus katsoa, miten Kivisalmen pumppaamo vaikuttaa, ennenkuin harkitaan Kopinsalmeen toista. Räsänen ei tosin uskaltanut ennustaa kuin niukkuutta satsauksiin lähivuosiksi. Ilkka Räsänen kannatti hoitokalastusta. Hän kuitenkin muistutti, että hoitokalastuksessa kaksi eri koulukuntaa: joko poistetaan massaa tai pikkukalaa. Lehdissä asiasta käydään vilkasta keskustelua.
Saimaanharjulaisella Eero Levolla on selvä kuva siitä, miten järven tasapaino säilyy, ettei leväkukintoja esiinny. Ihmisellä on siinä aktiivinen rooli: ”Kasviplanktonin syö eläinplankton, eläinplanktonin syö särki – ja ”särjen syöt sie!” evästää Levo painokkaasti. Särkeä saa järvessä olla, sopivasti. Ahven oli vuodesta 1959 lähtien alueella pilkkineen Levon mukaan viisi-kuusikymmentäluvun taitteessa niin kääpiöitynyttä Leväsensalmessa, että hän laski pilkkiahvenia menneen 200 kappaletta kiloon. Järven vesi oli silloin kyllä paremmassa kunnossa.
Fosforin kiertoaika on pitkä. Pintajuurisena kasvina vilja ottaa fosforia vain hyvin pinnasta, 80% siitä on sitoutunut maahiukkasiin. Lisäksi fosfori painuu syvälle ja se pitäis saada pois sieltä välillä syväjuurisilla kasveilla. Suorakylvöllä fosfori tulee paremmin käyttöön.
Illan mittaan Happonen opasti monesti yleisöään kädestä pitäen, selkeästi ymmärrettävin ja mieleenpainuvin sanakääntein: ”Kun miulla oli siär oikein kippeenä, niin äiti sanoi, että se kipu jalassa on vain oire, se syy on takapuolessa. Järven huono tila on myös vain oire, meidän pittää hoitoo sitä takapuolta, eli maata, ettei sieltä pääse liikaa ravinteita järveen. Pien-Saimaan kohdalla on kyllä eri tavoin hoidettava oirettakin, kun se on päässyt niin huonoon kuntoon.”
Tehdyn kartoituksen mukaan Pien-Saimaan valuma-alueella on 6000 kiinteistöä viemäriverkon ulkopuolella. Vielä tämän kesän ajan on mahdollista saada suunnitteluapua jätevesijärjestelmän uusimiseksi, vihjaa PISA-hankkeen projektikoordinaattori Raija Aura.
Antti Happosen ympäristökemian ja -biologian iltakurssin lopputentissä oli kymmenen kysymystä, mm. ”kuinka paljon ihminen tuottaa fosforia vuodessa?” Vakavina vastaamassa vas. Timo Hovi, Eero Levo, Matti ja Paavo Kivistö sekä Väinö Kalpio.
Hyvä vastaus, ottakaahan suklaata!
Ja tältä näytti kauniina alkukesän 2013 iltana kosteikon edustan rantavesi