2.2.13 Leväsen koulun tienoo kaikui helmikuisena lauantaina nuorta ja nuorekasta riemua, kun Taipalsaaren kylien tai muuten vain parhaimmistoa oli kokoontumut kisaamaan kolmessa talvilajissa: pulkanvedossa, jääpallossa ja umpihankijuoksussa. Osanottajat tunnustivat väreikseen ainakin Heikkolan, Vehkataipaleen, Kirkonkylän, Peltoin ja Leväsen. Ja taisi joku olla Willimiehen kaupungistakin. Puhtaiden kyläjoukkueiden lisäksi kilpailivat taipalsaarelaisravintola Min`Ann`, Joukkue Jämä sekä P(oika)M(ies)K(lubi)-Peltoi. Mutta kaikkia yhdisti hauskan yhdessäolon ja tekemisen tuoma estoton ilo!
Olé, olé, olé, olé! Hiki on virrannut, maitohappo täyttänyt jäsenet, mutta ilo on säilynyt loppuun saakka!
Jääpalloturnaus aloitettiin juhlavan hartaasti. Aloituksessa vasemmalla Leväsen Jynkkä vastustajanaan PMK-Peltoi
Juu, tää on ihan tavallinen muovinen menopeli – ei syytä protestiin!
Leväsen Jynkän ”pienin” veti pisimmän tikun – siis pulkkaan nauttimaan vauhdista!
Etukenoon ja menoksi – pulkkaviestin lähtölaukaus on kajahtanut
Poro hoi, älä jätä!
Poro löytyi taas ja Jynkkä jytää!
Maalissa kaikkensa antaneina, sekä porot että ajajat!
Nakki-mukin mittaiset rattoisat tauot kuivasivat hien ja palauttivat voimat
Pulkkakisan ratkettua olikin aika alkaa joukolla jahdata vaaleanvihreää pikku palloa. Kukin joukkue nosti henkeä omalla tavallaan. Tulisieluinen, omiinsa luottava valmentaja on usein avainasemassa sekä pelin strategian luojana että ohjaamassa joukkuetta kentällä.
Jynkkä! Jynkkä! Jynkkä!
Toiset taas luottivat mielikuvien voimaan:
Kuvittele, että ponnistat stratosfääriin saakka – pystyt siihen! – Tai kuvitele olevasi taivaalta saaliin kimppuun syöksyvä tuulihaukka, kas näin!
Ja erotuomarin pillin huutaessa pelaajat olivat latautuneetkin hyvin, jopa himpun verran yli-innokkuutta esiintyi.
Se mitään syötävää ole, se on maila! Pelaa! – Hulkkonen, tuu pois sieltä!
Jokainen maali on pitkänkin tapahtumien ketjun tulos. Tässä erään maalin anatomia.
Ja pallo on siellä! Se oli MAA-MAA-MAA-MAALIIIII! (Olihan?)
Jatkuu …