Pertti Teittisen laatima historiikki
Säänjärven kylä Savitaipaleella sijaitsee sisemmän Salpausselän pohjoispuolella.
Kylän aluetta pirstovat vesistöt. Pohjoispuolella sijaitsee kirkasvetinen, n. 40 km pitkä Kuolimojärvi ja länsireunalla rapuvetenä tunnettu Virmajärvi. Kylän keskelle sijoittuvat Säynjärvi sekä Säänjärvi. Lisäksi kylässä on useita pienempiä järviä ja lampia. Kaloina esiintyvät kaikki Etelä-Suomessa yleisimpinä tavattavat kalalajit, sekä Kuolimoon jääkaudelta reliikkinä jäänyt nieriä.
Maaperältään kylä kuuluu Kaakkois-Suomen rapakivialueeseen ja on paikoitellen pinnanmuodoltaan hyvin vaihtelevaa sekä kivistä. Reheväkasvuisia lehtipuu- ja lehtometsiä tavataan purojen sekä järvien rannoilta.
Liikenteellisesti kylän asema on hyvä: alueella kulkee valtatie n:o 13 Lappeenranta – Mikkeli ja Savitaipale – Kouvola kestopäällysteinen tie. Kylää sivuaa myös Taavetin kautta Haminan ja Kotkan satamiin kulkeva maantie.
Etäisyydet: Lappeenranta 45 km
Mikkeli 65 km
Kouvola 70 km
Hamina 85 km
Helsinki 200 km
Elinkeinot
Kautta aikojen maa- ja metsätalous oheistoimintoineen on antanut pääasiallisesti kylän asukkaille toimeentulon. Kaskenpoltto loppui 1900-luvun vaihteessa, jolloin siirryttiin lähempänä asumuksia sijaitsevien peltojen raivauksiin, parannuksiin ja viljelyyn. Tärkeimpinä uudistuksina kylällä oli vuosisadan alun ja toisen maailmansodan välillä rautasiipisen kyntöauran, viskuukoneen, separaattorin, maamoottorin sekä puimakoneen käyttöön ottaminen. Maatiloilla elettiin omavaraistaloudessa.
Asukkaita oli taloissa paljon. Tilojen tuotanto oli monipuolista ja tavoitteena pidettiin oman väen ruokahuollon turvaamista. Lihan, maidon, kotieläinten ja viljan myyntituloja alettiin vähitellen saada 1930-luvulla. Samaan aikaan maailmanlaajuinen lamakausi koetteli velkarahalla tilojaan uudistaneita isäntiä.
Toisen maailmansodan v.1939-1945 täysin pysäyttämä kehitys pääsi vauhtiin 1950-luvulla. Hevoset vaihtuivat pelloilla traktoreihin ja kivenraivausta suoritettiin järeillä Caterpillar- telaketjukoneilla. Karjan ruokinnan ja jalostuksen parantuessa maidon myyntituloista saatiin metsätulojen lisäksi merkittävä tulonlähde tiloille.
Laajimmillaan lypsykarjatalous oli 1970-luvulla, jolloin lähes jokaisesta kylän talosta toimitettiin maitoa meijeriin. Sikataloutta oli yli kymmenellä tilalla. Nyt karjatilojen lukumäärä voidaan laskea lähes yhden käden sormilla, tosin eläinmäärä tilaa kohden voi olla yli kymmenkertainen entiseen verrattuna.
Aiemmin kyläläisiä on toiminut autojen piiriedustajina, sahatavaraliikkeenharjoittajina, kyläseppinä, suutareina jne.
Nykyisinä toimialoina mainittakoon puusepänteollisuus, maanrakennus, tilausliikenne kuorma- ja henkilöautoilla, autojen ja koneiden korjaamotoiminta, leipomo- ja kahvilayrittäjät sekä taidekeramiikka.
Lähteet: Pertti Jurvanen, Savitaipale Kotiseutuni, 1981
Kyläläisten haastattelut
Säänjärven kylän historiaa
Kirjoittanut: Pertti Teittinen
Säänjärven kylällä on jo 1800-luvun alkupuolella ollut kantatiloja, joita on jaettu ja jotka edelleenkin ovat saman suvun hallussa. Näitä ovat Tikan tila, Ellolan talot, Vahvasen tila, Hujasen alue, Karhulan tilat, Naappila (Erkki Karhulan tila), Vanhakarhut Viirun suunnalta sekä Kuljun paikka (Hannu Inkeroisen omistuksessa).
Kauppa
Säänjärven kyläkauppa oli alunperin yksityisen omistuksessa. Vuonna 1928 kauppa muutettiin osuuskaupaksi ja se toimi vuoteen 1985. Toiminnan aikana kauppiaita oli useita.
Vuonna 1937 (vuosiluku on muistin mukaan) kauppa tuhopoltettiin kahteen kertaan, mutta rakennettiin sen jälkeen uudestaa. Kaupan lähellä oleva Hietoron tilan riihi on noin 200 vuotta vanha.
Posti
1950-luvun jälkeen posti tuotiin Ylä-Vahvasen taloon (Säänjärven koulun kohdalla tien toisella puolella oleva keltainen puutalo) ja kyläläiset hakivat postin itse sieltä. Myöhemmin posti haettiin taksiautoilija Onni Jurvaselta (nykyinen Ruohion talo).
Huvittelupaikat
Tikan aholla (nykyisen Lahja Laakon talon läheisyydessä) oli 1900-luvun alkupuolella nuorten kokoontumispaikka ja siellä pidettiin kylätansseja.Vuoden 1949 jälkeen tansseja on pidetty Säänjärven lavalla.
Rustholkarhun tilalla olevalla Sepänlatsilla pidettiin Säänjärven osaston yleisurheilukisoja ja pesäpallo-otteluja ainakin 1930-luvun lopulla, sekä uudelleen sodan jälkeen.
(Tietoja antoi mm. Matti Vahvanen)
SÄÄNJÄRVEN KOULUN VAIHEITA
Valkjärven rannalla sijaitsevan koulutalon vihkiäiset pidettiin 19.2.1950. Toki Säänjärvellä oli käyty koulua tätä aikaisemminkin ja ennen koulutalon rakentamista koettiin monia värikkäitä vaiheita.
Koulupiirin nimenä Säänjärvi esiintyy jo 1900 vahvistetussa koulupiirijaossa. Pitäjän jakaminen koulupiireihin herätti voimakkaita mielipiteitä. Kun kuntakokoukselle esiteltiin valiokunnan laatima ehdotus piirijaosta, syntyi ”sellainen meteli, ettei tiennyt, kenen puhetta voisi kuunnella, jonka tähden täytyi lopettaa kokous tällä kertaa”.
Kyläläiset ehdottivat koulun perustamista vuonna 1919. Mukana tässä kokouksessa oli 39 vanhempaa, ja heillä oli 31 kouluikäistä lasta. Hanke eteni niin ripeästi, että koulutoiminta aloitettiin 1920, vuotta ennen oppivelvollisuuslain voimaantuloa.
Koulupaikaksi osoitettiin kunnan omistaman Karhulan tila. Tästä syystä koulupiirin nimikin muutettiin 1926 Karhulan koulupiiriksi. Vuonna 1948 nimi muutettiin takaisin Säänjärven piiriksi. Koulun veistolassa on vielä tänäänkin nähtävissä muutamien höyläpenkkien pohjassa Karhulan koulun nimi.
Oppilasmäärät kasvoivat ja pian koulun johtokunta vakuuttui uuden koulutalon rakentamistarpeesta. Siitä oltiin yksimielisiä, mutta rakentamispaikasta oli erilaisia näkemyksiä. Kannatusta saivat Tikan, Karhulan ja Vahvasen paikat. Lopulta vuonna 1938 sekä johtokunta että piirikokous kannattivat koulun rakentamista Vahvasen paikalle.
Rakentamishankkeeseen vaikutti vireillä ollut suunnitelma muuttaa koulupiirijakoa. Jurvasen alue haluttiin erottaa Säänjärven koulupiiristä ja liittää se Viirun koulupiiriin. Tämä ei puolestaan sopinut kansakouluntarkastajalle. Hän halusi säilyttää jaon ennallaan ja vaati koulun rakentamista Tikan paikalle, jottei Jurvasen alueen lasten koulumatkoista tulisi liian pitkiä.
Kunnan ja kansakouluntarkastajan kiista ratkesi kunnan näkemyksen mukaisesti 1940-luvulla, mutta nyt sota-aika viivästytti rakentamiseen ryhtymistä. Koulun piirustukset olivat olleet jo valmiina vuonna 1936, mutta vasta vuonna 1946 oltiin siinä vaiheessa, että kunnanvaltuusto vahvisti vaihtokaupan, jolla hankittiin tontti maanviljelijä Hjalmar Vahvaselta.
Vuosikymmeniä viivästynyt rakentaminen haittasi vakavasti koulutoimintaa. Pahimmillaan koulu joutui toimimaan kolmessa eri paikassa vuokratiloissa. Joillekin oppilaille jouduttiin tilanpuutteen vuoksi myöntämään lykkäystä koulun aloittamiseen, ja joitakin taas ohjattiin toisiin kouluihin. Vaikeat kouluolot vaikuttivat myös siihen, että Säänjärvelle oli vaikea saada opettajia.
Uuden koulutalon rakentamisen jälkeen merkittävän muutoksen koulun elämään toi peruskouluun siirtyminen. Tässä vaiheessa kouluun jäivät 1. – 4. luokat ja koulupiirin viides- ja kuudesluokkalaiset ohjattiin Kirkonkylään ja Havolle. Myöhemmin taas palattiin antamaan opetusta 1.- 6. luokille.
Koulun viimeisille toimintavuosille antoi oman erityisleimansa vuonna 2000 aloitettu eräkouluhanke.
Tämä koulun alkuvaiheisiin painottuva lyhyt katsaus on pidetty puheena koulun viimeisessä kevätjuhlassa 28.5.2004
Kirjoittanut Tero Ponto
Hän toimi Säänjärven koulun 4-6 luokkien opettajana lukuvuonna 2003-2004.
Lähteet: Tauno Huovio: Savitaipaleen koululaitos 1884 – 1984.
Säänjärven eräkoulun toiminta
Eräkoulu järjesti ja tarjosi ulkona tapahtuvaa erätaitojen opetusta, kuten tulentekoa, leiriytymistä, ensiaputaitoja (SPR:n kouluttajan opastuksella), ruuan valmistusta, suunnistusta ja kompassin käyttöä sekä kalastusta.
Lisäksi koululla pidettiin koulutus- ja kurssitoimintaa, leirejä sekä erikseen räätälöityjä opetuskokonaisuuksia ulkopuolisille ryhmille. Ryhmiä oli talvella viikonloppuina ja kesäloman aikana pidempiäkin leirejä.
Eräkoulun ja Sytyke ry:n yhteistyöllä koulun ympäristöön rakennettiin kota, laavu ja opastettu luontopolku pitkospuineen sekä lintutorneineen. Eräkoulu hankki yhteiseen käyttöön retkeilyvarusteita, kuten lumikenkiä, sekä urheiluvälineitä.
Lisäksi yhteistyötä tehtiin mm. Punkaharjulla sijaitsevan Suomen metsämuseo Luston kanssa. Lustossa myytiin Säänjärven koululaisten askarteluja ja koululaisilla oli näyttelyssä oma vitriini.
Säänjärven koulu ja samalla myös eräkoulu lakkautettiin kunnanvaltuuston päätöksellä. Opetus loppui keväällä 2004.