Juhana Rietunpoika Jukkala syntyi Rasan kantatilalla 19.6.1850. Vuonna 1871 hän avioitui Hanna Juhanantytär Häkämiehen kanssa. Lapsia heille syntyi kuusi – yksi tyttö ja viisi poikaa.
Juhanan ollessa seitsemänvuotias, hänen isänsä, Rietu Jeremianpoika Jukkala, osti isänsä hallitseman tilan osan itselleen Paavo Matinpoika Rasalta. Kauppahinta oli 400 hopearuplaa. Rietu ja hänen vaimonsa Helena Jaakontytär Kokko lahjoittivat tilan Juhanalle ja Hannalle vuonna 1902.
Päivätyönsä Juhana teki maanviljelijänä, mutta mieliharrastuksena hänellä oli metsästys. Eikä pelkästään pienriistan metsästys, vaan myös suuremmat riistaeläimet olivat tähtäimessä, kuten hirvet ja karhut.
Taitojensa puolesta hänet kutsuttiin yhtenä Lappeen miehistä johtamaan vuonna 1874 karhun metsästysseuruetta, jonka isäntänä oli perintöruhtinas Aleksanteri III.
Teksti: Ismo Jukkala
Riihimäki-Pietarin radan rakentaminen alkoi vuonna 1867 ja rata vihittiin käyttöön keisari Aleksanterin nimipäivänä 11. syyskuuta 1869. Uuden rautatien viehätys ja mahdollisuus karhujahtiin saivat Romanovit matkustamaan Viipurin lääniin. Ensimmäinen jahtimatka karhumetsälle tehtiin maaliskuussa 1870. Jahtiseurueen luottomiehenä oli kokenut karhunkiertäjä Juho Leino. Jahti onnistui odotetusti ja saaliina oli kaksi karhua.
Seuraava onnistunut karhujahti Simolassa alkoi tammikuussa 1872. Tällä kertaa saaliina oli yksi karhu, joka ammuttiin Kemppilän kylän metsässä.
Huhtikuun 4. päivänä 1874 saapui perintöruhtinas Aleksanteri III puolisonsa Dagmarin ja muun seurueen kanssa keisarillisella junalla Simolaan. Seurueeseen kuului myös englantilaisia vieraita sekä jonkin verran myös naisia ja hovinaisia.
Metsästysmatka suuntautui tällä kertaa Vihtosen sydänmaille, jonne matkaa jatkettiin hevosilla. Jahtiin osallistui miehiä jokaisesta pitäjän talosta ja asiantuntijaksi oli saatu uusi paikallinen tuttavuus Lappeelta, Vilkjärven kylältä talollinen Juhana Jukkala. Juhana oli 24-vuotias ja samaa ikäluokkaa olivat nuoret keisarilliset.
Jahdissa saatiin kaadetuksi pieni karhu. Isompi kierretty karhu oli kuitenkin karannut pesästään. Kaikesta huolimatta jahti oli kuitenkin onnistunut. Asemalle virtasi takaisin useampi reki, koska maastossa oli ollut mukana köökki, josta oli tarjoiltu ruokaa ja tasokkaita juomia jahtiseurueelle. Kaadettu karhu kannettiin asemalle puunrangassa tassut yhteen sidottuina.
Metsästyksessä mukana olleet karhunkiertäjät saivat kukin 50 kopeekkaa ja hevosmiehet 2 ruplaa päivältä. Vahdissa oloa metsässä oli kestänyt parisen viikkoa.
Todennäköistä kuitenkin on se, että jahtimestarit Leino ja talonpoika Jukkala saivat elämänsä varrella useaan otteeseen ääneen muistella nämä asiat. Tarinat elivät ja muuttuivat ehkä hieman vuosien varrella. mutta keräsivät ympärilleen suuren joukon kiinnostuneita ja kunnioittavia kuulijoita. Tässä sentään oli mies, joka oli ollut keisarin oppaana! Ja sekin oli jotain se!
Juhana Jukkala kuoli 79 -vuotiaana kesällä 1929. Vilkjärvellä asunut talollinen oli ottanut osaa kahdeksaan karhujahtiin. Ainoastaan yksi hänen jahtimatkoistaan oli epäonnistunut.
Viimeinen Juhanan karhunjahti tapahtui Luumäellä Toikkalan kylän mailla, lähellä Lappeen rajaa 1880 -luvun lopulla. Silloin saatiin kaadetuksi emä ja kolme poikaa. Näihin aikoihin karhut hävisivätkin näiltä tienoilta.
Lähteet:
Lappeen Simola, risteysasema Pietarinradan varressa, Anne Pentikäinen
Lappeen pitäjän historia II, T.G. Murto
Lahden historiallinen museo
https://www.lahdenhistoriallinen.fi/tee-ja-koe/lahden-historian-kohokohtia/riihimaki-pietari-rautatie/
Maankansa 6.6.1929
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1567854?page=6