VIlkjärvi
mahdollisuuksia
Vilkjärvi on puhdasvetisten järvien ja lampien ympäröimä kylä. On mahdollisuus kalastaa ja muutoinkin virkistäytyä.
Vilkjärvi on rauhallinen ja viihtyisä paikka asua ja harrastaa. On valaistu pururata, jääkiekkokaukalo, kota ja laavut, ympärillä puhdas luonto ja hyvät marja- ja sienimetsät.
Meillä on kunnostettu hyvä tie, jota pitkin on sujuvaa liikkua sekä oma kylätalo, jossa voi harrastaa, pitää kokouksia ja erilaisia tilaisuuksia sekä osallistua kerho- ja yhdistystoimintaan.
tarinoita menneestä
Tupavuori ja Kurenvuori
Tupavuori sijaitsee Pohjosen kylän takana junaradan varressa, ja Kurenvuori Tupavuoren ja Huuhansuon välissä.
Tupavuori on tunnettu luolastaan. Vanhan tarinan mukaan pikkuvihan (1742-1743) aikaan luolaan oli tullut ihmisiä sotaa pakoon. Kun kasakat ratsastivat nykyisen kuutostien suuntaisesti silloin kulkenutta kärritietä Taavetin linnoitusta valtaamaan, näkivät he Tupavuorelta nousevan savua ja löysivät pakolaiset. Kerrotaan, että pakolaiset surmattiin kaikki siihen Tupavuoren luolaan.
Kurenvuorella on luolamaisessa syvennyksessä suuri kalliopaasi, jota sanotaan Pirunkirstuksi. Vanha tarina kertoo, että jos jouluyönä on täysikuu ja tulee Pirunkirstun luokse hiljaa hiipien puolen yön aikaan, niin kirstun kansi aukeaa ja Piru kurkistaa sieltä ympärilleen.
Lehtolan torpan rauniot
Sydänmailla eli nykyisen metsästysmajan sekä Kempin laavun lähettyvillä, siihen aikaan tiettömän taipaleen takana on sijainnut torppa. Matkaa Kirvesportin seisakkeelle Helsinki-Pietari -junaradan varteen on ollut kinttupolkua pitkin noin 5-6 kilometriä. Torpalla on ollut omaa peltoa 2-3 hehtaaria ja suon takana pieni luonnon niitty, jotka ovat mahdollistaneet hevosen ja yhden lehmän pitämisen. Torpan viimeiset omistajat, lapseton pariskunta, myivät tilan suunnilleen sata vuotta sitten jättäen kuitenkin itselleen elinikäisen asumisoikeuden. Perimätiedon mukaan isäntä on etenkin tilansa myynnin jälkeen keitellyt pontikkaa ja kaupannut sitä Luumäellä ja Pietarin radan varressa. Tästä hän on tietenkin jäänyt kiinni ja jo siihen aikaan virkavalta on suhtautunut kielteisesti yksityisyritteliäisyyteen, joten hän on saanut siitä linnatuomion. Niinpä tarinalla onkin hieman ikävä loppu, sillä pappa on kuollut linnassa ja mummo Matinsillan vaivaistalossa (myöhemmin Mäntylän kunnalliskoti). Paikka on sen jälkeen luonnonmukaisesti metsittynyt ja unohtunut. Vielä 1990 -luvun alkupuolella mökin, saunan ja kellarin rauniot olivat havaittavissa. Myöskin kaivo ja pienyritystoimintaan tarvittu uuni löytyivät maastosta.
Tarinat ovat Viljo Lensun tallentamaa perimätietoa.