Lauantaitalkoot Karvajalanjoen kosteikolla

Marjut ”Crowbar” Sassin hymy riitti pitämään talkooväen työn touhussa – sorkkarautaa ei siihen tarvittu

Vanhat lahonneet lankut ja joen rannan pusikot saivat kyytiä lauantaisissa talkoissa Karvajalanjoen kosteikkoalueella.  Monet talkoot ovat kuitenkin vielä edessä päin, ennenkuin alue on tarkoitetussa kunnossa sekä kosteikkona että retkeily- ja virkistyskohteena.

Rautaa ja lihasta peliin ja hyvin palvellut lankku nousee naristen Haikolan laavulla

Urakkavauhtia – ilman palkkaa!

Projekti vaatii koko ajan paperitöitä – Marjut Sassi täyttämässä ”vastikkeetta tehdyn työn tuntikirjanpito” -lomaketta.  Jotta julkista rahoitusta projektille saataisiin, on talkootyönkin rätingit oltava ajan tasalla.

Lepohetki, ennen kuin taas mennään. Vas. Osmo Pöysti, Sirkka Mäkäräinen, Otto Nikkinen, Marjut Sassi, Osmo Pakarinen ja Markku Talka

Paju kerrallaan jokiuoma alkaa paljastua Maken raivaussahan edessä

Saimaaseen laskevat ojat alkavat jo kuivua, kun taas Saimaan pinta on yhä nousussa kohti normaalia.

Tämä on keväällä rakennettu uusin laskeutusallas. Keskellä allasta näkyy matala  kannas ja toinen kannas on sillan alla

Säret viihtyvät hyvin uudessa altaassa – tästä taatusti nappaisi!

Joen virtausta ei juuri huomaa Saimaan veden noustua kivipadon yläpuolelle (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Tiheä mesiangervokasvusto on luonnon oma tapa torjua eroosiota.  Kasvin juuret ulottuvat puolen metrin syvyyteen (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Veneetönkin voi kokea Pien-Saimaan rannan viehätyksen Karvajalan suojeluyhdistyksen rakentamalta laiturilta, joka sijaitsee Karvajalan joen suussa. Onki käteen, korkkia tuijottamaan ja maailmankaikkeutta potkurilla mittaamaan! (Klikkaa kuva isommaksi)

Pihkamaitoa! – What?

Elävää kansanperinnettä: Leväsen kyläläisille on tarjolla vastapoikineen lehmän pihkamaitoa läheiseltä maitotilalta. Harvinaista herkkua hakemaan menossa Ritva ja Terttu. Toni ja Arja nauttivat aurinkoisesta kevätpäivästä pyöräillen.

Aurinko, maa, ruoho, ammuu – tästä kaikki lähtee: maito, jugurtti, jätski – kesä! (Klikkaa kuva isommaksi)

Lisää terni-/pihkamaidon vaikutuksista esim. seuraavassa linkissä: http://kuntokortilla.blogspot.com/2009/05/ternimaito-toimii.html

Toisin kuin ohikulkija, Leväsissäkin kylväjä saa ihailla kaunista maisemaa pölypilven keskeltä (Klikkaa kuva isommaksi)

Reilu viikko sitten kylvetty kevätruis on itänyt hyvin, toteaa Veijo Mikkola tyytyväisenä.

Joka kololla ollut huima kysyntä

Näitä haapoja ja koivuja  rakastetaan niin lähellä kuin kaukana maailmalla (klikkaa kuva isommaksi)

Astun polulta vihreään pylvässaliin; ympärilläni on valkorunkoisia koivuja ja paksuja haapoja, ylläni yhä tiivistyvä vihreä latvusto. Kaiken täyttää lintujen jatkuva konsertti – on pesimäaika ja omasta reviiristä tiedotetaan jatkuvin päivityksin – parhaimmatkin kaksijalkaiset twiittaajat jäävät toiseksi. Pellot ympäröivät metsikköä kahdelta sivulta; kolmannelta taas kovassa kasvussa oleva tiheä kuusikko. Suorakaiteen sulkee eteläreunalta Pien-Saimaan Maavesi, joka tässä vaiheessa kevättä enää pilkistelee sieltä täältä tihenevän lehvistön takaa. Metsän monimuotoisuuden ja terveyden kannalta lahopuu on yhtä tärkeä kuin kasvavakin Kylältä kantautuu työn ääniä: moottorisaha, pellolla kyntävä traktori. Käki kukkua kailottaa pellon takaa. Yht`äkkiä käki pyrähtääkin puiden siimekseen kähittäen ”khuka käki, khuka käki” ja syöksähtää kohti haavan kyljessä olevaa pesäkoloa. Isäntä tai emäntä onkin kotona, joten vastaanotto on kaikkea muuta kuin sydämellinen ja käki hätistetään  ovelta. ”No, onhan näistä koloista, mistä valita”, toteaa käki ja jää läheiseen puuhun odottamaan parempaa hetkeä käydä munimassa valmiiseen pikkulinnun pesään. Ja toden totta, tuleville kukkujille on valittavana monta lukaalia tässä maalaismaiseman keskellä olevassa lintujen metropolissa.

Leppä on muuttunut toukkien suussa arvokkaaksi proteiiniksi tikalle Vaikka kevät onkin ollut kuiva, pohjavesi nousee aivan pintaan kohdatessaan savipakan ja valuu hiljalleen pintakasvillisuuta hivellen kohti Maavettä. Pääpuulaji on koivu, seassa suuria haapoja, jokunen pienehkö kuusi, harmaaleppiä; kuivemmalla maalla monihaaraisia petäjiä, hieman katajaa, pihlajaa ja tuomea sekä erilaisia pensaita. Ketunleipä ehtii kukkia, ennenkuin latvusto vie valon Metsiä on Kaakkois-Suomessa vielä yllin kyllin, mutta tämän metsikön tekee harvinaiseksi se, että se on koivuvaltainen lehtipuulehto ja kaksi vuotta sitten se maanomistajan aloitteesta rauhoitettiin – lintujen pesimäympäristöksi. Samalla lehto hidastaa pinta- ja pohjaveden kulkua matalaan järvialtaaseen. Kansalliskukkamme kielo viehättää sekä muodollaan että tuoksullaan

Saako entistä hevoshakaa vartioiva aika yksinäinen suojelukyltti kavereita Taipalsaarelta? (Klikkaa kuva isommaksi)

Tämä näkymä päivittyy lehdossa joka hetki (Klikkaa kuva isommaksi)

*) Luovutuksen ehtona on, että osaat lentää tai viihdyt puun ja kuoren välissä. Lisätietoja antaa Talan Make.

Nelimetrinen Saimaasta!

Kaivattu Saimaan pinnan nousu tuo mukanaan myös yllätyksiä mm. veneenomistajille. Vapun tienoon kovan tuuli koppasi mukaansa myös kuvan veneen. Tavallista suurempaa saalista ollaan hinaamassa kotisataman turviin.

Vuosikausia kestäneeseen alhaiseen vedenpintaan tottuneet rentukat taisivat nekin yllättyä nopeasta pinnan noususta

Miau!

Katiskan kokeminen on aina yhtä jännittävää, vaikka sitä olisi tehnyt pienestä pitäen. Ensin tuntuu narussa tärinää ja sitten alkaa hirmuinen polske ja räpistely, kun katiska alkaa nousta vedestä. Katiska on myös varma pyydys, eikä tälläkään kerralla tarvinnut pettyä.

Naapurin kissat ovat tilanneet tuoretta murkinaa. Tilausta täyttämässä Markku Talka.

Särkeä ja ahventa – kelpaa kisulle, mutta on myös terveellistä lähiruokaa. Näitä voisi suolata ja kuivata, kuten ennen muinoin tai tehdä reksaamalla leivän päälle särvintä – ihan oman maun mukkaan. Eikös, jookos, tänä keväänä kokeiltais!

Katiskalla nousi myös melko yleinen, mutta rauhoitettu jättisukeltaja (Dytiscus latissimus)

Sinne katiska taas pulahti pariksi päivää

”Nyt olis tuoretta muikkua!”

Tyynenä kevätyönä muikku ”pistää pintaan” noustessaan syvyyksistä herkuttelemaan auringon kasvattamalla planktonilla.  Pintanuotta antoikin viime yönä peltoilaiskalastajille Suur-Saimaalta hopeakylkistä pannulle tai savustuspönttöön laitettavaksi. Molemmin puolin puoltayötä tehtyjen kahden vedon saaliin jaksoi yksi mies hyvin kantaa, mutta maku, se oli mitä mainioin. Tämänkertainen nuottaus oli jo kevään avovesikauden viides.

Muikku säilyy tuoreena osin talvella järvestä nostettujen jäälohkareiden avulla, tuloksena entistä pienempi hiilijalanjälki.

Mmmmm – muikku maistuu monelle monessa muodossa!

Peltoissa rantajalkapalloa 1960-luvulla

– Tuolla melan suunnassa sitä peltoilaiset pelasivat hiekkarannalla jalkapalloa, muistaa paljasjalkainen kyläläinen, MarkkuTalka. (Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Pien-Saimaan vuosikymmeniä sitten alkanut muutos näkyy myös entisillä laakeilla hiekkarannoilla. Alhaisen veden aikaan rannat tarjosivat oivan hiekkakentän monenlaiselle toiminnalle juoksuharjoittelusta jalkapalloon. Hiekkapohja löytyy edelleenkin melko pinnasta, mutta pallokenttään on vielä matkaa.

Suorakylvö säästää miestä, konetta, maata, vettä – ja rahaa

Suorakylvökone kyntää, lannoittaa ja kylvää yhdellä ajolla

Taipalsaarelainen maanviljelijä Jarmo Koivunen on jättänyt erillisen syyskynnön ja  kevätmuokkauksen pois jo 7-8 vuotta sitten ja siirtynyt suorakylvöön yli 40 hehtaarin viljelyksillään. 

Koivunen on iloinen ja yhä vakuuttuneempi siitä, että teki aikanaan oikean päätöksen.  Isohko alkuinvestointi normaalia vahvempaan traktoriin ja yhdistettyyn muokkaus- ja kylvölaitteeseen on kannattanut. Kylvön voi suorittaa samaan aikaan kuin tavanomaisessa viljelyssä ja sadonkorjuuseen pääsee myös normaaliin aikaan.

Kasvusto pystyy hyödyntämään kevätkosteuden paremmin, kun maata ei avata kuin aivan pinnasta.  Samalla lannoitevalumat ja pintamaan eroosio jäävät pieniksi, mikä on tärkeää paitsi rahallisesti myös pohja- ja pintavesien ja itse viljelymaan suojelun kannalta. Koivusen pellot sijaitsevat Pien-Saimaan laskeuma-alueella ja osittain pohjavesien ykkösvyöhykkeellä, mikä asettaa lisärajoituksia viljelyllekin.

Kun maata ei tarvitse erikseen muokata useita kertoja, säästyy aikaa ja polttoainetta ja koneet kuluvat vähemmän. Taloudellinen säästö vastaa suuruusluokaltaan tuhannen kilon satoa hehtaarilta.  Sadon määrästä ei suoraviljelyssä kuitenkaan tarvitse tinkiä. Viljakiloa kohti laskettuna hiilijalanjälkikin suoraviljelyssä on siis pienempi.

Maanmuokkauksesta huolehtivat maan matoset ja muut pikkuelävät, jotka joidenkin tutkimusten mukaan tekevät kolmen miestyöpäivän työn vuodessa.  Routa ja madot huolehtivat maan ilmastamisesta, jolloin juuret voivat paremmin ja maan liettyminen ja toisaalta kuivuminen vähenevät.

Säädöt kohdalleen ja menoksi. Peltomaan laatu vaihtelee samalla saralla mullasta saveen, kuivuusherkästä kosteaan, mutta koneen ominaisuuksia voi säätää lennossa maaperän ominaisuuksille sopivaksi

Leveät pyörät sekä traktorissa että yhdistetyssä muokkaus- lannoitus- ja kylvökoneessa estävät pellon tamppautumisen kovaksi

Edessä kyntämätön sänki. Useita peltopalstoja on yhdistelty ja kunnostettu mm. salaojituksin

Suorakylvökone seuraa kevyen tuntuisesti perässä ja sarka taittuu joutuisaan. Kuvan laite on neljä metriä leveä, mutta sitä saa myös kapeampana ja kevyempänä versiona, joka soveltuu myös pienemmille peltoaloille

15-metrinen yhdistelmä taipuu aika ketterästi. Lokit ovat täälläkin kyntäjän seurana hakemassa makupaloja

Varikkokäynnin aika, jolloin tankataan lannoitetta ja siementä – ja ryypätään samantien vaikka kahvit.  Suorakylvössä ehtii paljon enemmän samassa ajassa, mikä vähentää kylväjän stressiäkinSiemen on oikeassa syvyydessä ja tiheydessä kevätkosteassa maassa

Kuvan pelto on tullut Koivuselle tutuksi 1970-luvun puolivälistä lähtien. (Klikkaa kuva isommaksi)

Lisätietoja suorakylvöstä:

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&ved=0CGUQFjAD&url=http%3A%2F%2Fwww.vieskanmetalli.com%2Farkisto%2Ftietopaketti.pdf&ei=Lqe4T4r4GuL_4QSzvcCcCQ&usg=AFQjCNF3AGOZdR3CFLQ1X3bI6ghysmQnEA

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=9&ved=0CHoQFjAI&url=http%3A%2F%2Fwww.maatilan.pirkka.fi%2Ffiles%2F1022-MP4041.pdf&ei=Lqe4T4r4GuL_4QSzvcCcCQ&usg=AFQjCNE8VZw0VLM7fXICOJv8H0Z1KHRdag

Englanninkielistä tietoa hakusanoilla: no-till farming; no till agriculture; zero tillage; direct planting; pasture cropping; conservation agriculture (esim. EUssa

http://www.vieskanmetalli.fi/eng/real-direct-seeding/no-till-lectures

Maanviljelijä ja metsämies

Tien vierestä on hyvä lähteä niin metsään, pellolle kuin toimittamaan viljaa – ja moneen toimeen ja suuntaan on vuosien saatossa lähdettykin

Kylvötyöt ovat parhaassa vauhdissa myös Veijo Mikkolalla Leväsen Olkkolanmäeltä. Tänä keväänä hän kylvää viljansiementä koko paletin,  kaurasta rukiiseen. Viljelijöiden lukumäärän yhä vähetessä on Mikkolallekin kertynyt monenlaista viljelysarkaa eri puolilla pitäjää. Kauimmaisten sarkojen etäisyys toisistaan on yli viisitoista kilometriä. Peltoviljelyn lisäksi Mikkola muuttaa vuoden mittaan monta leimikkoa hakkeeksi lämmittämään mm. savitaipalelaisia.

Monet asiat ovat mietityttäneet ja mietityttävät Veijo Mikkolaa. Yksi on viljakaupan logistiikka ja logiikka

”Lämpimintä on Itä-Suomessa”

Joustopiikkiäkeen ruotsalainen teräs on kestänyt kymmenen kesän peltotyöt erinomaisen hyvin

Uskoa kesään tuomaan kasvuun ei puutu varmaan keneltäkään, kun lämpötila nousi varjossa yli 27 asteen. Korkea ilmankosteus ja pieni sateenkin mahdollisuus kirittävät saamaan kylvöt käyntiin pitäjillä.

Luomukaurakuorma lähdössä odottavaan peltoon kylvettäväksi

Lehmätkin ovat päässet keväisen äpärikön makuun Peltoissa – tulossa ehtaa maitoa! (Klikkaa kuva isommaksi)

Kaunis maalaismaisema peltoineen ja karjoineen ympäröi pitkän päivätyön tehnyttä kultaista auraa

Pärekattotalkoissa Röytyn talolla

Päreitä oli naulaustalkoita edeltävällä viikolla tehty kolme päivää ja niitä oli riittävästi.
Päreitä kantamassa Kirsi Vitikainen , Esko Pyysalo ja Jussi Turkia

Taipalsaarelle Lappeenrannan suunnasta saapuvaa hemmotellaan kilometri toisensa jälkeen kauniilla järvimaisemilla. Kirkkosaaressa vuorostaan niin tutun kuin vieraankin kulkijan katse viivähtää ainakin hetken Röytyn talon ja sitä reunustavan  rinnepellon harmonisessa kokonaisuudessa.

Museoviraston suojeluksessa olevan talon pärekattoa uusittiin kahdelta kulmalta menneellä viikolla kolmen päivän ajan. Kuvissa keskiviikkopäivän talkoolaisia. Talkoolaisia oli tullut eri puolilta pitäjää, myös Leväsistä.

Röytyn talon talkoot ovat tulleet Jarmo Koivuselle tutuksi jo alusta alkaen, eli vuodesta 1995, jolloin talo kunnostus aloitettiin.

– Laitahan jo kamera pois ja ota vasara käteen, jotta ehdit kokea tätäkin iloa, toteaa Asko Saikko hymyssä suin. Vas. Veijo Rikkonen,  Asko Saikko, Markku Talka ja Pertti Tujula.

Europortaat toivottavat talkoista kiinnostuneet jatkossakin kiipeämään satoja vuosia vanhan talon katoille kokemaan perinteiset pärekattotalkoot

Röytty, pappila ja kirkko – kuin vanhasta kotimaisesta elokuvasta. (Klikkaa kuva isommaksi)

Leväsen alue on saanut uudet kyläsivut. Tervetuloa!