P.S. Kutsu vaikka naapurisikin mukaan!

Kesä etenee vauhdilla – vesikasvitkin, kuten lumpeet alkavat ehtiä kukkaan

Riistapellosta maittavaa syötävää hirvestä jänöön

Leväsen metsästäjien talkoolaiset Markku Talka, Ilkka Pekkala ja Petteri Saarnio iloisna kylvämässä vasta muokattuun peltoon monipuolista kasvisiemensekoitusta Peltoin Sillanmäessä

Ensimmäiseksi kylvetään kasviseos

… ja lopuksi kauraa. – Ennen aikaan kylvettiin kauraa hevosta leppuuttaessa, kertoo innokas metsämies Pertti Innanen kylvötyön lomassa (klikkaa kuva isommaksi)

Tyylikkäästi käy Petteriltä kylvö kuin soitto

Hymyillen käy kylvö Ilkaltakin

Make on kotonaan yhtä lailla traktorin pukilla kuin jalat maassa

Siemenet hankmolla piiloon. Sadekuuro lankesi pian kuin tilauksesta kesälämpimään maahan

Leväsen metsästäjien riistapellon ympärillä on pensaikkoa ja metsää, jotka antavat monipuoliselle eläimistölle suojaa

Valkohäntäkauriin sirot kavionjäljet ovat olleet tuttu näky riistapellon alueella hirvenjäljistä puhumattakaan

Niittokone korvannut laiduntamisen rantojen hoidossa

Ennen muinoin, eikä niin kovinkaan kauan sitten, lehmät laidunsivat kesäisin rantavedessä ja mussuttivat rantakasvuston maidoksi ja pitivät samalla vaivalla rannat auki. Nyt saa ihmisen ohjastamana niittokone hoitaa saman homman, eikä kasvusto muutu maidoksi

Kasvuolosuhteet ovat olleet kohdallaan: hehtaarisato voi olla yli kymmenen tonnia

Niittopäivänä tuulenvireen on hyvä käydä kohti rantaa. Tänä kesänä niitto on helpompaa, koska vedenpinta on korkealla, jolloin niittoveneen keulassa oleva leikkuri ei tukkeudu

Peltoin kalastuskunnan alueella Pien-Saimaan Maavedellä on suoritettu ruovikoiden koneellista niittoa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Kuvassa osakaskunnan uusi niittovene toiminnassa Maaveden Halilanlahdella heinäkuussa 2004

Ranta-alueet ovat tuottoisinta vesialuetta ja korkea vedenpinta turvaa sekä kalanpoikasten että niiden saalistajien ruuan saannin.  Sären poikaset ovat juuri kuoriutuneet. Ne syövät ja niitä syödään täyttä häkää yötä päivää

– Hei, kuvaaja, laita tää estariin: ”Kenen idea oli tehdä kotirannassani avohakkuu!” (Huom! Yhtään haukea ei vahingoitettu tätä juttua tehtäessä.)

Syntymäpäiväsankari Riitta Leväsensalmella: Täällä on kaunista ja ihanaa pyöräillä!

Haminalaispyöräilijät Juha Puustinen ja Riitta Hotakainen olivat pysähtyneet Leväsensalmen sillalle ihailemaan Laitasaaren selälle ja Maavedelle aukeavia maisemia sunnuntaina. Ali ajavan veneilijän on ”pakko” pysähtyä kyselemään, mikä heidät oli tuonut näille kulmille. Hymyilevä pari oli  juhlimassa Riitan joku päivä sitten ollutta syntymäpäivää, siis pyöräillen. Vanhemmille tarjoutui samalla pieni loma olla ihan kahdestaan.

– Teillä on täällä ihanat puitteet pyörämatkailulle – kauniit maisemat, vähän raskasta ja muutakin liikennettä teillä. Pyöräilymatkailun kehittämiseksi Riitan mielestä kannattaa todellakin seurata muiden esimerkkiä ja tarjota pyöräilyn kokonaispaketteja, joihin sisältyy kaikki, majoitusta ja ruokailuja myöten – ja matkan lopuksi jokin mieliinpainuva kokemus, vaikkapa hieno illallinen.

Pyöräilijöiden innostuksesta päätellen on odotettavissa monen monta pyöräretkeä – kenties taas näillekin kulmille. Pian pariskunnan matka jatkui kohti Lappeenrantaa. ”Kartan perusteella luvassa on yhä parempaa!” – Ja oikeassahan Riitta oli.

Pien-Saimaa tarjoaa lähivirkistystä ja pannulle pantavaa

Ville Leväinen ja Tiina Falkenberg eivät tarvinneet mairitella perheen poikia nousemaan uisteluvarustellun Busterin kyytiin: pojat olivat ensimmäisinä valmiina lähtöön. Onni-poika juuri ja juuri malttaa pysähtyä etukannelle kuvaa varten, mutta turhaan lähtöviivyttelyyn ei aikaa ole! (- Iskä, vauhtia nyt!) Onhan odotettavissa mukava ja kenties vähän jännittäväkin seikkailu koko perheen voimin.

Leppeän lämmin ilma ja halu viettää aikaa yhdessä perheen kanssa oli tuonut Villen ja Tiinan poikineen Leväsen rantaan, josta suunnattiin läheiselle Laitasaaren selälle uistelemaan. Vaikkei näiltä vesiltä punalihaista voi odottaakaan, voi pannulle saada maistuvan kuha-aterian. – Ja tulihan sieltä!

 Muikku vie miestä edelleenkin

Aurinko on paistanut täydeltä terältään koko päivän. Ei tuulenvirettäkään ennen alkuiltaa. Muutama tunti sitten uistelijan kaiku näytti aivan rannan tuntumassa ison parven pikkukalaa, jota isommat seassa jahtasivat. Järven selkä kimmeltää edelleen, kun nuottavene hiljalleen lipuu apajapaikan rantaan.

Perinteet ja nykypäivä kohtaavat apajapaikalla. Näennäisistä eroista huolimatta yhteinen sävel löytyy helposti – veden elävät. Tiedot kalan liikkumisesta päivitetään puolin ja toisin. Muikku ei uisteluveneen saaliskalana tietysti näy, mutta on tärkeä linkki isompienkin vonkaleiden hyvinvoinnille.

Mutta. Näkevätkö tulevat kalastajat perinteisen ja moternin kohtaamisen vain juutuupissa tai yleareenan arkistossa. Kuka nykyään jaksaa, viitsii, ehtii? – Niin, kukas sitten jatkaa, kun meikäläisiä ei enää ole, miettii 13-vuotiaana nuotanvedon aloittanut Sulo Kannelniemi Peltoista. Pientä toivonkipinää onneksi sentään on, ihan lähipiirissäkin.

Nuotan vetäjien ja katsojien kesäidylliä kenties eniten rikkoivat päivemmällä kerrotut tiedot Nokian ja sen työntekijöiden tukalasta tilanteesta. Huoli oli syvä ja yhteinen: samassa veneessähän tässä kaikki loppujen lopuksi ollaan. Mutta, nuotta on joka tapauksessa saatava veteen – kuka lähtee nuotanpotkijaksi veneeseen?

Tästä se lähtee: toinen kela jätetään rantaan ja vene lähtee vetämään narua

Nuotasta on puolet jo laskettu. Kohta käännös rantaan päin, hötkyilemättä kuitenkin

Sinne menj! Nuotta on laskettu – eikun kelatapit pyörimään!

Eki saa kunnian aloittaa – samalla muutkin oppivat tekemisen meiningin

Nuottaveneen tervan tuoksu toi kouvolalaisen Harrin mieleen hienoja  muistoja

Viidenkympin merkki! kajahtaa toisen kelan luota yhteen ääneen solmun kohdalla: narut on kelattava sisään tasatahtia. Myös Pekalla vääntöä riittää

Silmukka on sulkeutunut, kun nuotanpäät kohtaavat rannassa

Kelan vipuvoimaakaan ei enää voi käyttää – on pärjättävä hartiavoimin

– Nyt on tarttunt jottai isompaa! – Oisko vielä sittenkin uusia äänestäjiä? – Ei oo, taitaa kuvaaja siellä polskii!

Totuuden hetki – mitä jää tällä kertaa viivan alle?

– Mitenkäs tässä…? No, muutama muikutonkaan veto ei onneksi tätä virmaa kaada! Joskus tulee 400 kiloa, joskus taas ei! Jahti jatkuu.

JK:

– Hei, kato, nyt skarppina, meit kuvataa!- No, niin, siinäs sie ny näet, et minnuu sie voit luottaa. Muistat sie, kummie lupasin siulle, että mie teen siust vielä kuuluisa, et sie vielä päävyt kykyjenetsijä verkkoo. Ja niihä siin sit tännää kävikii, nythä meijät näkee ihan kaikki! – Nii, aattele, miten ne muut onkaa meill katteellissii huomen, ku näkkee meijän kuvan! Hei, sa ny ihan rehellisest, et näytänks mie hyvält. – Joo, sie oot siis too-si style. Sie käyt ihan taatusti kuule vaikk muikust! Entäs mie?

Ja niin he elivät onnellisna elämänsä iltaan saakka! Sen pituinen, eli reilu viissenttinen, se!

Ei norppahavaintoja Saimaa-risteilyllä

Peltoin osakaskunnan järjestämällä 60-vuotisjuhlaristeilyllä Savonlinnasta Lappeenrantaan ei tehty yhtään varmaa norppahavaintoa, vaikka kymmenet Saimaan selkien näkymiin tottuneet silmäparit tähysivätkin aurinkokannelta lähes koko matkan ajan. ”Melkein-havaintoja” sentään tehtiin. Osakaskunnan eteläisen Suur-Saimaan vesialueella on keväisin voimassa laaja verkkopyyntikielto kuuttien suojelemiseksi.

Matka alkaa mukavilla kumipyörillä. Linjavaunu palvelee parhaimmillaan lähes kotiovelle saakka

Aamu-utuinen Pien-Saimaan Maavesi  kääntää matkaajan katseen niin nyt kuin vuosikymmeniä sitten

Lappeenrannassa bussi vaihtuu hieman isompaan – Vennosta Ventoon, tietysti!

– Tervetuloa arvoisat matkustajat linja-automatkalle Lappeenrannasta Savonlinnaan! Ottakaa Vennosti ja nauttikaa mukavasta matkanteosta!

Käy se matkanteko näinkin – ja isin selästä näkee kauemmas!

Savonlinnassa oli ihan pakko nauttia lörtsy laivan lähtöä odotellessa

Koivuhalko, entisajan laivojenkin voimanlähde, on tuttu juttu

Peltoin kalastuskunta perustettiin 60 vuotta sitten, tosin ei Savonlinnassa (klikkaa kuva isommaksi)

Osakaskunnan  sihteeri Ossi Hovi ja esimies Markku Talka voivat huoahtaa: kaikki mukana laivalla ja aurinko paistaa.

Bon voyage! Savonlinna ja Lappeenranta ovat itseoikeutetut Saimaa-risteilyn päätesatamat (klikkaa kuva isommaksi)

Hyvästä seurasta ja upeista saaristomaisemista nautittiin täysin siemauksin lähes peilityvenen sään vallitessa. Yhtään sadekuuroa ei matkalle sattunut aamupäivästä alkuiltaan kestäneellä matkalla.

Minkä palkassa menettäisi, sen elämänlaadussa voittaisi, tuntui joku joukosta tuumivan ja harkitsi vakavasti majakanvartijan paikan hakemista

– Kannattaiskohan ottaa kuva vielä hieman ulompaa reelingistä!

Makelle monet reitin paikat ovat tuttuja myös puisen perätuupparin näkökulmasta – ja pian myös kanootista. Make on ollut myös mukana norppa-laskennassa

– Äiti sanoi lähtiessä meille, ettei saa alkaa juttusille vieraiden miesten kanssa

Raikas järvi-ilma antoi hyvän ruokahalun kaikille

Pysähdyslaiturilla Puumalassa maistuu kesä suklaalta ja mansikalta – maistuis varmaan sullekin!

– Juu, kyllä tällä pärjää Välimerelläkin

Vaikuttava Puumalansalmen silta on henkilöhissin ansiosta tehty helpoksi vierailukohteeksi niin auto- kuin venematkaajille (klikkaa kuva isommaksi)

– Vaikka minulla on korkeanpaikan kammo, uskallan katsoa alas sillalta – emäntäni sylistä!

– Täähän on jännää! Olihan se nummer nio, vai oliko?  – Javisst, vastaavat Saimaan seilaajat Thord, 42 år,  ja Seija, 28 vuotta, yhtä innokkaina

Bingovoitto on mukava tapa päättää matka – kiitoos!

Hiulihei, huolta nyt ei, merimies käy näin merta päin! (Klikkaa kuva isommaksi)

Eteläisellä Saimaalla riittää selkävesiä

– Aye, aye, Cap`n!  Komentosillalla käynti oli laivamatkan ehdottomia kohokohtia, niin pienille kuin vähän isommillekin

Kapteeni kertoi ja vastaili auliisti laivaa koskeviin kysymyksiin koskivatpa ne laivan monipolvista historiaa, navigointia tai koneita

– Pirautanpa tuttavalle mökkiläiselle, että seudulla ollaan

Etelä-Saimaalla näkyy kolmen puunjalostustehtaan piiput yhtä aikaa. Joutsenon sellutehtaan 149-metrisen piipun kavereiksi on pian luvassa 155-metrisiä tuulimyllyjä

Saimaalla kulkee puuta sekä hinaajan vetäminä lauttoina että lastiruumassa. Gibraltarin lipun alla liikennöivä, 1997 rakennettu 82,5 -metrinen M/V Baltic Merchant ohitettiin yhdessä lukuisista kapeikoista

M/S Brahe tuo hohtoa ja nostalgiaa sisävesimatkailuun (klikkaa kuva isommaksi)

Maanviljelijä Lauri Olkkonen 80 vuotta

Lauri Olkkosen pihalla liehui maanantaina lippu korkealla sekä yleisen liputuspäivän merkeissä että oman 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Lauri on tehnyt pitkän päivätyön kotitilaansa viljellen ja rakentaen sekä lukuisten yhdistysten aktiivisena toimijana sekä paikallisella että kansallisella tasolla. ”Mutta kyllä minusta 65 vuotta järjestötoiminnassa jo riittää”, Lauri muistuttaa.

”Ikinä en ole pitkäripaisen ovea avannut, ja siltikö te annatte tilani mennä vaikka vasaran alle!”, totesi Lauri 1970-luvun puolivälissä lappeenrantalaiselle pankinjohtajalle neuvotellessaan pitkäaikaisempaa lainaa lyhyiden, korkeakorkoisten vekselien painaessa nuorta, juuri uuden navetan rakentanutta maanviljelijää. Kun Lauri käveli alatorilla auton luona odottavaa siskoansa kohti, tämä totesi, että ”Näin jo heti kävelytyylistäsi, että laina tuli!” (Ja navetassa on tänä päivänäkin lypsäviä!)

Pitkäaikaista raittiusyhdistys Vipinän puheenjohtajaa onnittelemassa vas. Mauri Mustonen, Mauno Salmi ja Esko Vainikka. 

Myös sisarukset, kahta estynyttä lukuunottamatta, olivat saapuneet kotikonnuilleen  onnittelemaan päinvänsankaria, kuka lähempää kuka kauempaa

Tässä keittiössä ei kukaan pomota toista. Maukkaasta lohisoppatarjoilusta vastasi, kuinkas muuten, Taipalsaaren Weikot, ja konkarit Hannu Olkkonen ja Pekka Pylkkö

Tukahduttavan korkeat korot omakohtaisesti kokeneena Lauri muistuttaa lopuksi euron tuoneen ennätyksellisen alhaisen korkotason. ”Ja kolmekymmentäluvulla jos joku onnistui jostain lainaa saamaan, niin päältä otettiin heti 20 prosenttia!” 

Juhlailtana, vieraiden jo käytyä,  lapset ja lapsenlapset riimittelivät keskenään ja esittivät Lasselle ylläolevan runoelman

Hyvää Puolustusvoimain lippujuhlan päivää!

Taipalsaaren lentokentän muistomerkki paljastettiin 10.11.1999 Taipalsaaren Peltoissa. Hävittäjälentolaivue 34 toimi kentältä torjuntataisteluissa 23.6.-4.9.1944

Viljely myös maisemanhoitoa

Salaojaputket on juuri laitettu ja kaivukasojen tasoitus on loppusuoralla. Sitten äestys ja ison yhtenäisen peltoaukean nurkkakin on taas kylvökunnossa vuosiksi eteenpäin Leväsen Peltoissa.

”Kauraa ja heinää olisi tarkoitus laittaa”, vastaa hymyssä suin nuori karjatilallinen Harri Kontunen Leväsen Karhunpäästä toukokuun viimeisenä.

Pellonnurkan vanha lato on nähnyt monta hevosta työn touhussa, mutta tuskin yhtä monta yhdellä kertaa kuin nykyään pellin alta löytyy. Vaikkei latoon enää kortta laitettaisikaan talven varalle, heinää sentään pellosta korjataan tänäkin kesänä