Sinilevää Malmön edustalla yhdessä kolmesta Tanskan salmista, Juutinraumassa, elokuun puolivälissä 2012

Elokuun puolivälissä tehtiin hajanaisia sinilevähavaintoja eri puolilla Itämeren pohjoiseen valuma-alueeseen kuuluvalla Pien-Saimaalla. Leväsensalmen tienoilla levää ei näkynyt. Itämeren altaan lounaislaidalla Tanskan salmissa sinilevää oli elokuun puolivälissä Ruotsin puolella Malmön edustalla aika runsaasti. Voimakas virtaus Pohjanmeren ja Itämeren välillä tietenkin huuhtoo levälautat keskemmältä kauemmas merialueile hajottaen ne.

Laajoja rantaruovikoita, mutta ei sinilevää Leväsissä elokuun puolivälin tienoilla. Etualalla Laitsaaren selkä, taustalla Maaveden Suolahti

Mehuasema Maatalousnaisten ilmoitus kyläsivuille 23.8.12

Talven lumikuorma on vaihtunut omeniin

Viime vuoden useimmat omenapuut lepäsivät. Tänä syksynä puut ovat väärällään lähes joka makuun sattuvia herkkuja. Hillosäilöntään sopivia lajikkeita on hyvin monia ja lajikkeita voi reippaasti yhdistelläkin. Pihlajanmarja sopii myös omenan seuraksi hilloon. Kuivaus käy aika kätevästi joko kuivurilla tai kiertoilmauunissa pellin päällä.  Talvilajikkeet säilyvät sellaisenaan ainakin jouluomenoiksi saakka. Taipalsaaren Maatalousnaisten mehuasema avautuu syyskuun alkupuolella. (Ks. ilmoitus yllä)

Ikivanhan peltoilaisen villipuunkin hedelmät antavat mehulle oman säväyksensä

Karvajalanjoen kosteikkoalue avattiin puheiden ja lohikeiton voimin

Taipalsaaren Haikolan ja Vitsain kylien rajalla sijaitseva Karvajalanjoen kosteikko ja luontopolku valmistui etuajassa. Hanke aloitettiin 15.2 ja avajaisia vietettiin sunnuntaina 19.8. Alue on ollut yleisölle avoin koko rakennusajan ja kiinnostuneita on käynyt mukavasti.

Karvajalanjoen uutta luontopolkua testattiin etukäteen venäläisten vieraiden lastenrattailla. Vasemmalla edessä Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Maija Saikko ja takana istuskelee hankevastaava Osmo Pöysti. Kuva: Marjut Sassi

Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Marjut Sassi kiitteli hankkeen ripeää valmistumista. Siitä kuuluu iso kiitos ahkeralle talkooporukalle. Puheessaan Sassi kiitti myös maanomistajia, osakaskuntia, Taipalsaaren kuntaa, urakoitsijaa, tukiviranomaisia ja lahjoittajia. Myönteinen ilmapiiri on jatkunut koko hankkeen ajan.

Väkeä paikalla oli lähes 100. Kuva: Marjut Sassi (Klikkaa kuvaa isommaksi)

Karvajalanjoki on suurin Pien-Saimaan läntisimpään osaan laskevista joista. Sitä pitkin järveen virtaa merkittävä määrä ravinteita pelloilta ja metsistä. Valuma-alueella on esimerkiksi kolme ojitettua suota ja yksi kuivatettu järvi.

Kosteikko on n 4,5 hehtaarin laajuinen ja siinä on useita saaria, altaita ja porrastuksia. Tarkoituksena on, että vedet viipyisivät kosteikkoalueella mahdollisimman pitkään, jolloin kiintoaineet painuisivat pohjaan ja kasvusto käyttäisi ravinteita. Näin vähennettäisiin järveen tulevaa ravinnekuormitusta.

Ympäristökeskus seuraa kuormitusta jatkossa.

Ongelmallisinta Karvajalanjoen koko alueella on maaston mataluus. Esimerkiksi nyt, kun Saimaan pinta on korkealla, virtausta ei ole lainkaan tai se on väärään suuntaan.

Kosteikko ja luontopolku rakennettiin Eu:n yleishyödyllisenä investointihankkeena, kulkutiet liikuntarajoitteisille Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiön tuella ja Olkkolanniityn allas Taipalsaaren kunnan rahoittamana. Omarahoitusosuuden maksoivat alueen osakaskunnat.

Lpr seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jouni Kemppi katkaisi alueen sulkeneen punaisen nauhan. Toimitusta seurasivat oikealla ke Anneli Kiljunen ja vasemmalla Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen pj Marjut Sassi sekä ke Ari Torniainen. Kuva: Osmo Pöysti

Punaisen nauhan alueelle katkaisi Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jouni Kemppi. Hän totesi että ympäristötoimi on tukenut hanketta kaikin tavoin. Koko Pien-Saimaan suojelussa näkyy seudullisen ympäristöhallinnon toimivuus, kun asioita pystytään käsittelemään usean kunnan yhteisenä. Kemppi toisti Marjut Sassin terveiset päättäjille, että eu-byrokratiaa on helpotettava, muuten monet hyvät hankkeet tukehtuvat alkuunsa.

Kansanedustaja Anneli Kiljunen on ollut Pien-Saimaan suojelun aktiivi jo monta vuotta. Hänen mukaansa Karvajalanjoen hanke osoittaa, että paljon voidaan tehdä ja nopeasti, kun ihmiset saadaan mukaan toimintaan. Kaikissa Pien-Saimaan suojelun hankkeissa pitää korostaa yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä ja välittämistä.

Vasemmalla Lpr seudun ympäristölautakunnan pj Jouni Kemppi, vaativan kaivu- ja maisemointityön tehnyt urakoitsija Jarmo Karkia, kansanedustaja Ari Torniainen sekä toimittaja Ulla Hoikkalan haastattelussa kansanedustaja Anneli Kiljunen. Kuva:Marjut Sassi

Kansanedustaja Ari Torniainen totesi, että maanviljelijät ja metsänomistajat on usein syyllistetty Pien-Saimaan huonosta tilasta. Tässäkin hankkeessa näkyy, kuinka kaikki maaseudun asukkaat, niin vakinaiset kuin kesäasukkaatkin haluavat yhdessä tehdä työtä järvensä eteen. Torniainen kehui vielä hankkeen kustannustehokkuutta.

Avajaisiin oli kutsuttu lähikylien asukkaita, rahoittajia ja tukijoita. Yleisöä oli lähes 100. Sää oli lämmintä pilvipoutaa. Laulua ja haitarimusiikkia esittivät serkukset Heikki Talka ja Heikki Hytti. Mainiota lohikeittoa saatiin TSV:n soppatykistä.

Rantaonkikilpailuihin ilmoittaudutaan paikan päällä Leväsen kylälaiturilla vähän ennen kisan alkua. Mukaan voi tulla yhdeksän jälkeenkin. Kisaamaan voi tulla koko perheen voimin. Pienimmille on kuivaongintaa. Kisassa myös yrittäminen palkitaan – ja onhan Leväsissä aina kala syönnillään! Tarkimman juhannussään 2012 ennustuksen tekijä palkitaan myös. Tarjolla on virvokkeita.

Sunnuntaina tapahtuu myös Haikolan laavulla! Kaikki alueen asukkaat, kesävieraat ja Pien-Saimaan suojelusta kiinnostuneet ovat myös tervetulleita iltapäivällä kello 13 alkaen Karvajalanjoen kosteikkoalueen avajaisiin!

Kesäillassa kaikuivat sekä tutut että vähän harvemminkin lauletut virret

Kylätoimikunnan ja seurakunnan lähetyspiirin järjestämä perinteinen Leväsen kesäilta toi yhteen reilut 40 nuorta ja varttuneempaa paikallista asukasta ja kesävierasta heinäkuisena maanantaina.  Taipalsaaren seurakunnan kirkkoherra Risto Koskimäki ja kesäteologi Miia Nykänen pitivät iltahartauden. Sitä seurasi vapaata seurustelua kahvin ja kuuman makkaran merkeissä sekä ohjelman päätteksi perinteinen tikkakisa

Päivänsankari Aila (oik.) yllättyi myönteisesti hänen kunniakseen illan alkajaisiksi lauletusta onnittelulaulusta

Lämpimät Onnitelut, Aila!

Taipalsaaren kirkkoherra Risto Koskimäki johdatti kesäiltalaiset laulamaan

Kesäteologi Miia Nykäsellä on isovanhempiensa kautta juuria myös Leväsen alueelle. Läsnäolijoiden joukossa oli jopa sellaisia, joille Miian sukulaiset olivat olleet tuttuja jo vuosikymmenien ajan.  Iltatahartauden aihe oli armon ja rakkauden vieminen arjessa eteenpäin:  Varhaisten apostolien, alunperin tavallisten tallaajien, alkuperäinen tehtävä oli olla Jeesuksen kanssa. Jeesuksen seurassa apostoleista kuitenkin myös kehittyi Jumalan sanan lähettiläitä. Keitä nämä apostolit olisivat nykypäivänä? Ovatko apostolit ainoastaan  kirkon työntekijöitä?. Ei, vaan apostolinen tehtävä on on periytynyt meille kaikille ja tehtävänämme on viedä eteenpäin sanomaa armosta ja rakkaudesta.  

Jo kasteessa saamaamme kutsumusta, yhteistä pappeutta, toteutamme arjessa, niissä ympyröissä, missä kulloinkin liikumme, usein huomaamattamme. Puutteemme eivät ole esteenä, vaan paremminkin kannustimena. Tehtävän suorittamisen lähtökohtana  on läsnä oleminen, kuunteleminen, kuten aikoinaan opetuslapsillakin. Voimaa ja eheytystä saamme Jeesuksen jalkojen juuressa, päätti Miia.

– Kiitoksia lauluista ja hartaushetkestä. Ohjelma jatkuu perinteiseen tapaan vapaan seurustelun ja tikkakisan merkeissä, virvokkeiden kera, totesi puheenjohtaja Asko Saikko

Lähetyspiirin Meeri Hölsä ei oikein edes muista, kuinka monesti hän on ollut kahvittamassa kesäiltalaisia, taitaapi olla kesäiltaperinteen alkamisesta saakka

Laine liplattaa, nuotio räiskyy – Suomen suvea

– Maistuisko kuuma makkara? Make ja Netta vastasivat grillitarjonnasta

Illan kuluessa oli tilaisuus olla yhdessä, tutustua toisiinsa ja vaihtaa kuulumisia – ihan face to face

Tuulisessa säässä kirkkoherra heitti alkajaisiksi kohtalaiset pohjat. Loppupeleissä tulos riitti neljänteen sijaan

Ensikertalainen kesäiltavieras, Miia Nykänen, oli hakana tikanheitossa ja pesi tuloksellaan 36 sekä miehet että naiset. Henkikökohtainen ennätys tältä kesältä on 45!

Kylätoimikunnan edellinen puheenjohtaja, neljättä kauttaan kirkkoneuvostossa istuva Matti Hölsä, sihtasi tällä kertaa miesten kakkoseksi

–  Hyvä iskä!–  No, niin, nyt on sinun vuorosi heittää. Otahan ensin tikasta kiinni näin!

Eikös naisten pitäisi saada heittää metriä lähempää, kyseli moni. – Tottahan se on, mutta miehet tarvitsevat kaiken tasoituksen pärjätäkseen naisille 🙂

– Nyt taulu pysy paikallas!

Ka-zoom! – Hyvä, Anja!

Jos osuu, menee taulusta läpi. Jos ohi, niin tikka löytyy naapuripitäjästä!

Lennä, lennä kymppiin ennä! – Voima ja tyyli tasapainossa!

Kymppi vai koivu? Eipä sillä niin väliä – hauska on heittää!

Juuri noin. Juuri noin!

Lääh – jaksais vielä tään viidennenkin jotenkin!

Vasta uusinnan uusinnan uusinnan uusinnan uusinta toi ratkaisun naisten kolmannesta sijasta käydyssä kamppailussa Maijan ja Vivekan välillä

Kotoista Leväsenrantaa kannattaa kehittää alueen virkistyspaikkana: on lähellä, on tilaa, on Saimaa ympärillä

Pyöräily on kasvattamassa suosiotaan eri puolilla maailmaa, niin maalaisten kuin kaupunkilaistenkin keskuudessa. Lämpimänä heinäkuisena sunnuntai-iltana oli ryhmä iloisia pietarilaisnuoria päättämässä Imatran ja Mikkelin kautta suoritettua Saimaan ympärireissuaan. Aikomuksena oli vielä yöpyä Saimaan rannalla ja jatkaa sitten Lappeenrannan kautta takaisin kotiin. Keskellä eturivissä sinisessä paidassa retken johtaja Evgeniy ja ryhmän tulkkina toiminut Sonya (kolmas oik.) (Klikkaa kuva isommaksi)

Leppoisassa kisassa myös jännitystä

Suurin piirtein tämän kokoinen se oli! Pauli ja Soile Mikkola näyttävät ongesta karkuun päässeen lahnan  summittaisen koon – ensi kesänä uusi yritys!

Saarenpään osakaskunnan rantaonkikilpailuihin Leväsen rannassa osallistui 14 naisten- ja miestensarjan onkijaa utuisena sunnuntaiaamuna. Lämmin, leppoinen, koillisen puoleinen tuuli kävi rannasta poispäin. Harsomainen pilvipeite peitti taivaan ja sateen mahdollisuus leijui ilmassa, vaikka pouta pitikin. Kalaa narrattiin juhannuksen tietämillä viritetyn paunetin tuntumassa.

Palkintojen jakoa odotellessa osakaskunnan esimies Lauri Heikka kertoi seikkaperäisesti juhannuksen tienoilla alkaneesta, PISA-hankkeeseen kuuluvasta 3-vuotisesta hoitokalastuksesta osakaskunnan alueella. Heikan mukaan yli satagrammaiset ahvenet ja kaikenkokoiset hauet sekä arvokalat, kuten kuha, päästetään kasvamaan, mikä onnistuu paremmin kuin esimerkiksi nuottauksessa. Paunetti pyytää hyvin myös salakkaa, jota muilla keinoin olisi melkein mahdotonta saada pyydettyä suuria määriä. Heikka itse osallistuu paunettisaaliin kompostointiin. Kalat siiretään lähiseudulla sijaitsevaan kompostiin suljetussa astiassa, joten ranta ei pääse roskaantumaan eivätkä lokit pääse väliin. Aiempina vuosina suoritetut kaksi hoitonuottausta, yhteensä yli 7000 kiloa, ovat näkyneet Laitsaarenselän ahvenen keskikoon selvänä kasvuna. Heikka kertoi myös suunnitelmista ruopata Leväsensalmea veden virtauksen parantamiseksi.

Naistensarjan voittajan, Helena Raitavuon, on helppo hymyillä

Sari Raitavuo tunnusti tällä kertaa äitinsä niukasti paremmakseen

Naistensarjan kolmonen, Raili Nisonen, on opettanut lapsensakin onkimaan

Kalassa meinataan käydä edelleenkin – täydennetyin välinein

Vihjeitä – ja kuulumisia – vaihdetaan

Ei vara venettä kaada, tuuminee miestensarjan voittaja Heimo Honkonen, valitessaan palkinnoksi verkkomerkit

Miesten kolmonen, Pertti Tujula, ajattelee myös muiden turvallisuutta

Käytännöllisyys ennen kaikkea – tällä kätevästi mukana kulkevalla lapiolla saa kaivettua vaikka auton ojasta, toteaa miesten kakkonen Lauri Heikka kilpakumppaneilleen Seppo Piitulaiselle ja Heimo Honkoselle

Onkiminen on myös mitä suurimmassa määrin oikea tyyli ja mielentila

21 PISA-paunettia Pien-Saimaalla

Maavedellä hoitokalastavalle Kari Kinnuselle tämä on tuttu näky, joka kahdessa vuosikymmenessä on toistunut tuhansia kertoja eri puolilla maata: satoja kiloja tuoretta pikkukalaa päivästä päivään. Saaliina on pääasiassa salakkaa, särkeä, ahventa, lahnaa ja sorvaa

Pien-Saimaan suojeluhankkeen osana on viritetty yhteensä 21 paunettia, joista yhdeksän Maaveden puolelle ja loput Piiluvanselälle. Maavedellä pyytäviä paunetteja siirretään vähitellen kaakon suunnassa kohti Taipalsaaren kirkonkylää. Juhannuksen tienoilla aloitettu tämänvuotinen hoitokalastus kestää vielä useita viikkoja. Hoitokalastusta harjoitetaan tällä kertaa yhteensä kolmena perättäisenä vuonna.

Paunetit ovat rannan lähellä ja tässä tapauksessa ohtaverkko ulottuu rantaruovikkoon saakka. Pintaan asti ulottuvan paunetin kohdalla vettä on 2,5  metriä

Vaikka 450 kilon päiväsaalis pauneteista onkin vaikuttava näky, on se Kari Kinnusen mukaan normaalia huomattavasti pienempi. Syyksi hän epäilee yöllä ilmassa ollutta ukkosen uhkaa. Seuraavan päivän, maanantain, päiväsaalis Maavedeltä olikin jo 900 kiloa. Kinnunen toivottaa ilmaiseksi annettavasta tuoreesta kalasta kiinnostuneet tulemaan aamuisin omalla veneellä suoraan pauneteille, joista hän kauhoo kalat haavilla hakijan kyytiin

Hoitokalastuksen yhtenä tavoitteena on ahvenen keskikoon kasvattaminen, mikä aikanaan tuo lisäarvoa saaliille. Tunnistatko muuten kuvan viisi kalalajia?

Halutessaan paunettimies voisi opettaa järven lokit vaikka statisteiksi uuteen Hitsikokki-elokuvaversioon. Käytännössä lokit tosin jäävät melkein nuolemaan nokkiaan, sillä saalis viedään aina tuoreeltaan maihin lähinnä kompostiin ja peltoon kiertoon. Kinnunen muistelee lämmöllä erään järven Roope-lokkia, joka joka aamu uskollisesti suoritti rannan ja veneen ”loppusiivouksen” kalanpaloista

Jii-haa! Nyt mentiin!

Marttisten perheessä vesihiihto on kuulunut Leväsen kesäkuvaan jo 1970-luvun alkupuolelta. Kymmenvuotiaana vesihiihdon aloittaneen Veli-Matti Marttisen ohjaama vene kiidättää tytärtä vetten päällä leppoisana heinäkuun iltapäivänä Leväsensalmen edustalla

Ready, Set, Go! Kesähauskaa Leväsissä

– Ja kiittää!

Hankomies, paaleja!  Talkoolainen Eki taitaa suorastaan nauttia heinänteosta Peltoin kylässä lauantaina iltapäivällä

Pien-Saimaan Maavedeltä käyvä voimakas viri yhdessä paahtavan auringon kanssa takaavat kuivaheinälle erinomaisen laadun

– Alle kouluikäinen pojanpoika se vasta innokas heinämies onkin, myhäilee Sulo-pappa tyytyväisenä

Ja tässähän Atte onkin silmä tarkkana isänsä kanssa paalaamassa

Paalain ja kuljetustraktori on hyvä yhdistelmä kuivapaalikorjuussa

Kuormat ehjinä ja kuivina perillä – voi jälleen kerran huokaista tyytyväisenä!

Pöyhitty heinä luo`olla kaipaa lähipäiviksi kuivia paalauskelejä