2.2.13 Leväsen koulun tienoo kaikui helmikuisena lauantaina nuorta ja nuorekasta riemua, kun Taipalsaaren kylien tai muuten vain parhaimmistoa oli kokoontumut kisaamaan kolmessa talvilajissa: pulkanvedossa, jääpallossa ja umpihankijuoksussa. Osanottajat tunnustivat väreikseen ainakin Heikkolan, Vehkataipaleen, Kirkonkylän, Peltoin ja Leväsen. Ja taisi joku olla Willimiehen kaupungistakin. Puhtaiden kyläjoukkueiden lisäksi kilpailivat taipalsaarelaisravintola Min`Ann`, Joukkue Jämä sekä P(oika)M(ies)K(lubi)-Peltoi. Mutta kaikkia yhdisti hauskan yhdessäolon ja tekemisen tuoma estoton ilo!

Olé, olé, olé, olé! Hiki on virrannut, maitohappo täyttänyt jäsenet, mutta ilo on säilynyt loppuun saakka!

Jääpalloturnaus aloitettiin juhlavan hartaasti. Aloituksessa vasemmalla Leväsen Jynkkä vastustajanaan PMK-Peltoi

Juu, tää on ihan tavallinen muovinen menopeli – ei syytä protestiin!

Leväsen Jynkän ”pienin” veti pisimmän tikun – siis pulkkaan nauttimaan vauhdista!

Etukenoon ja menoksi – pulkkaviestin lähtölaukaus on kajahtanut

Poro hoi, älä jätä!

Poro löytyi taas ja Jynkkä jytää!

Maalissa kaikkensa antaneina, sekä porot että ajajat!

Nakki-mukin mittaiset rattoisat tauot kuivasivat hien ja palauttivat voimat

Pulkkakisan ratkettua olikin aika alkaa joukolla jahdata vaaleanvihreää pikku palloa. Kukin joukkue nosti henkeä omalla tavallaan. Tulisieluinen, omiinsa luottava valmentaja on usein avainasemassa sekä pelin strategian luojana että ohjaamassa joukkuetta kentällä.

Jynkkä! Jynkkä! Jynkkä!

Toiset taas luottivat mielikuvien voimaan:

Kuvittele, että ponnistat stratosfääriin saakka – pystyt siihen! – Tai kuvitele olevasi taivaalta saaliin kimppuun syöksyvä tuulihaukka, kas näin!

Ja erotuomarin pillin huutaessa pelaajat olivat latautuneetkin hyvin, jopa himpun verran yli-innokkuutta esiintyi.

Se mitään syötävää ole, se on maila! Pelaa! – Hulkkonen, tuu pois sieltä!

Jokainen maali on pitkänkin tapahtumien ketjun tulos. Tässä erään maalin anatomia.

Ja pallo on siellä! Se oli MAA-MAA-MAA-MAALIIIII! (Olihan?)

Jatkuu …

Kahohan, millainen vuosi  se tällä kertoo nappas onkeen!

Uusi vuosi vastaanotettiin Leväsissä jätkänkynttilöiden taikapiirissä

Uusi vuosi vastaanotettiin Leväsissä leudossa, joskin hieman tuulisessa, säässä, jonka toi poikkeuksellisen syvä Atlantin matalapaine itäisen korkeapaineen avustamana. Leväsen metsästäjien majalle kokoontui puolensataa paljasjalkaista tai muualta muuttanutta leväsläistä tai heidän sukulaistaan tai tuttavaansa, sylivauvasta muoriin ja vaariin. Kahvin- ja mehunjuonnin sekä makkaranpaiston lomassa vaihdettiin kuulumisia, ongittiin karkkeja ja muuta pientä, jännitettiin arpajaisissa sekä arvuuteltiin ensi juhannuksen Saimaan vedenkorkeutta. Arvauksissa uumoiltiin joko kovaa kuivuutta, tuhotulvaa tai useimmiten suurinpiirten normaalitilannetta. Saapa nähdä. Lopuksi ammuttiin sekä kylätoimikunnan että osallistujien omia raketteja sysimustalle taivaalle melkoinen jata. Metsän siimeksessä sijaitsevaa aluetta reunustivat jo perinteiseen tapaan monet tunnelmaa luovat komeat jätkänkynttilät. Vuosi sitten tehdyt oivalliset ja hauskat uudenvuodenlupaukset oli pidetty lähes poikkeuksetta. Kylätoimikunnan raati valitsi parhaaksi pidetyksi lupaukseksi Jaakko Kalpion lupauksen ”En luppaa mittää, vaan teen sen, mitä etteen tulloo!”. Onnittelut voittajalle!

Kodan kuivat koivuhalot loimottivat lämpöä sekä makkaroille että syöjilleen

Kodassa istuttiin kotoisasti tarinoiden ja tuleen tuijotellen

Arpapöydässä oli tavaraa saksista sutiin

Nimi arpalippuun, lippu sankoon ja sitten jännittämään!

Mitenkäs tämän lipun saisi onnettaren käteen tarttumaan

Vieraskirjaa on mukava selailla

Ehdittiinhän sentään piipahtamaan

2012 oli vuosi, jona Suur-Saimaa jäätyi kahdesti

Lähtötaso, sademäärä, lumipeitteen sulamisnopeus, tuulisuus, lämpötila, ohijuoksutus - Saimaan vedenkorkeus juhannuksena on siis ...

Jälleen onnellinen voittaja

Tämä arpoja on varmasti puolueeton, vaikka sankoon kurkkaakin!

Nyt saisi jo joku toinen voittaa, meille ei enää mahdu kohta kyytiin

Äiti, miten sahataan jäätä?

Kyä lähtee!

Jopas oli ähäkkä!

Vuosi 2012 oli paras marja- ja omenavuosi kenties vuosikymmeniin - eläköön!

Jätkänkynttilät muuttuvat tuhkaksi - uuden kasvun aineksiksi!

Taas on juhlat on juhlittu - laitetaanpas rensselit tuttuun kyytiin

Kysytäänpä 2013 säistä lumiukolta!

Hauelle kannattaa tarjota rohkeasti isoa vaappua syksyllä, neuvoi Ville

Auringon jo, ilmeisesti, alkaessa laskea marraskuisen pilvivaipan tuolla puolen, lipuu Ville Tarvaisen Buster hiljakseen pitkin Maavettä. Itselläni ei oikein uistimen vetäminen tulisi mieleen, kun verkotkin on vielä kokematta ja harmaus laskeutuu silminnähden. Mutta sen verran päättäväisen tarkkaavaisesti uistelija näyttää suhtautuvan vapojensa tarkkailuun, että on pakko pöräyttää tuupparilla viereen ja kysyä se tavallinen: ”No, tuleeko mitään?” Ja kuulemma tulee – hauki nappaa vuodenajan ja sään harmaudesta sekä lyhyestä päivästä riippumatta, ainakin, jos ”uskaltaa” tarjota sille isompaa vaappua. Kiitos neuvosta ja kiitos myös, kun kävit varta vasten vielä tarkistamassa, vieläkö pikkuisen sotkussa olleen verkon laskija oli yhä pinnalla pimenneessä illassa!

Kansanedustaja Ari Torniaiselle Etelä-Karjalan moni-ilmeinen maasto on käsinkosketeltavan tuttu sekä maalta että vesiltä käsin. Alueella on tarjota ihmisille hyvin moninaisia elämyksiä Salpalinjasta Saimaaseen. Kruununjalokivi Saimaa on säilytettävä tuleville sukupolville erinomaisessa kunnossa.

Messujen avaaja Torniaisen mukaan kaupunkiasutus täydentää laajaa maaseutuasutusta ja niille monille nuorille, jotka haluavat muuttaa maalle, on annettava siihen myös mahdollisuus. Hän arvostaa myös kylissä tehtävää laajaa ja moninaista vapaaehtoistyötä. Kylätalot, vaellusreitit ja kosteikkohankkeet ovat lisännet aktiivisuutta kylissä. Kaupunkilaisten kiinnostus maaseutua kohtaan on myös lisääntynyt merkittävästi, esimerkiksi maaseutumarkkinoiden kautta. Maaseututapahtumien jaksottuminen eri päiville on myös hyvä asia, koska tällöin on mahdollista osallistua useammille päiville. Ihmiset haluavat kiertää eri tapahtumissa.

Pien-Saimaan suojeluyhdistys ry:n pj Risto Kiljunen yllytti ihmisiä barrikadeille puhtaan järviluonnon puolesta. Vasemmalla Kalle Rapi Etelä-Karjalan kylät ry:stä

Risto Kiljunen innosti maanomistajia kosteikkojen tekoon toteamalla, että kosteikko houkuttelee sorsia ja myös näyttää paremmalta kuin mutaoja. Kiljunen toivotti torikansan tervetulleiksi 23. lokakuuta on kaupungintalolla järjestettävään suureen Pien-Saimaa -seminaariin. Seminaarissa kuullaan teollisuuden, Vapon ja luonnonsuojelijoiden näkemyksiä. Myös kosteikkoaktiivi Iiro Viinanen tulee kertomaan Lahden Vesijärvestä, joka on muuttanut kehityssuuntaansa kymmenen vuoden työn tuloksena. Lopuksi Kiljunen ”agiteerasi” kansaa barrikadeille: ”Kansanliikkeen voimalla vesistöt saadaan kuntoon!” Pysy ajan tasalla seuraamalla yhdistyksen  nettisivustoa: http://www.piensaimaa.fi/

Kyläaktiivi Joutsenon Kähärilästä kävi myös juttusilla kyläasioista

Taipalsaaren kipparinakin toiminut Tapio Niemi ehti myös piipahtaa

Perhe Piitulaisille maistui peltoilainen omppu - ja "vastalahjaksi" saimme iloiset hymyt!

Volmanen&Haikara. Projektipäällikkö Pirkko Haikara jakoi kylätoimijoille tietoa uudesta MontEri-hankkeesta. Lue lisää mielenkiintoisesta aiheesta www.socom.fi => maaseudun hyvinvointi =>MontEri

Poliittisten toimijoiden on helppoa löytää ainakin Pien-Saimaan tiimoilta yhteinen sävel

*) Taipalsaaren kunnantalolla toimipaikkaansa pitävä Etelä-Karjalan kylät ry mm. edesauttaa sekä paikallista kylätoimintaa että toimii kylätoiminnan edunvalvojana maakuntatasolla. Ks. lisää kyläasiaa: https://kylat.ekarjala.fi/

Sinilevää Malmön edustalla yhdessä kolmesta Tanskan salmista, Juutinraumassa, elokuun puolivälissä 2012

Elokuun puolivälissä tehtiin hajanaisia sinilevähavaintoja eri puolilla Itämeren pohjoiseen valuma-alueeseen kuuluvalla Pien-Saimaalla. Leväsensalmen tienoilla levää ei näkynyt. Itämeren altaan lounaislaidalla Tanskan salmissa sinilevää oli elokuun puolivälissä Ruotsin puolella Malmön edustalla aika runsaasti. Voimakas virtaus Pohjanmeren ja Itämeren välillä tietenkin huuhtoo levälautat keskemmältä kauemmas merialueile hajottaen ne.

Laajoja rantaruovikoita, mutta ei sinilevää Leväsissä elokuun puolivälin tienoilla. Etualalla Laitsaaren selkä, taustalla Maaveden Suolahti

Mehuasema Maatalousnaisten ilmoitus kyläsivuille 23.8.12

Talven lumikuorma on vaihtunut omeniin

Viime vuoden useimmat omenapuut lepäsivät. Tänä syksynä puut ovat väärällään lähes joka makuun sattuvia herkkuja. Hillosäilöntään sopivia lajikkeita on hyvin monia ja lajikkeita voi reippaasti yhdistelläkin. Pihlajanmarja sopii myös omenan seuraksi hilloon. Kuivaus käy aika kätevästi joko kuivurilla tai kiertoilmauunissa pellin päällä.  Talvilajikkeet säilyvät sellaisenaan ainakin jouluomenoiksi saakka. Taipalsaaren Maatalousnaisten mehuasema avautuu syyskuun alkupuolella. (Ks. ilmoitus yllä)

Ikivanhan peltoilaisen villipuunkin hedelmät antavat mehulle oman säväyksensä

Karvajalanjoen kosteikkoalue avattiin puheiden ja lohikeiton voimin

Taipalsaaren Haikolan ja Vitsain kylien rajalla sijaitseva Karvajalanjoen kosteikko ja luontopolku valmistui etuajassa. Hanke aloitettiin 15.2 ja avajaisia vietettiin sunnuntaina 19.8. Alue on ollut yleisölle avoin koko rakennusajan ja kiinnostuneita on käynyt mukavasti.

Karvajalanjoen uutta luontopolkua testattiin etukäteen venäläisten vieraiden lastenrattailla. Vasemmalla edessä Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Maija Saikko ja takana istuskelee hankevastaava Osmo Pöysti. Kuva: Marjut Sassi

Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Marjut Sassi kiitteli hankkeen ripeää valmistumista. Siitä kuuluu iso kiitos ahkeralle talkooporukalle. Puheessaan Sassi kiitti myös maanomistajia, osakaskuntia, Taipalsaaren kuntaa, urakoitsijaa, tukiviranomaisia ja lahjoittajia. Myönteinen ilmapiiri on jatkunut koko hankkeen ajan.

Väkeä paikalla oli lähes 100. Kuva: Marjut Sassi (Klikkaa kuvaa isommaksi)

Karvajalanjoki on suurin Pien-Saimaan läntisimpään osaan laskevista joista. Sitä pitkin järveen virtaa merkittävä määrä ravinteita pelloilta ja metsistä. Valuma-alueella on esimerkiksi kolme ojitettua suota ja yksi kuivatettu järvi.

Kosteikko on n 4,5 hehtaarin laajuinen ja siinä on useita saaria, altaita ja porrastuksia. Tarkoituksena on, että vedet viipyisivät kosteikkoalueella mahdollisimman pitkään, jolloin kiintoaineet painuisivat pohjaan ja kasvusto käyttäisi ravinteita. Näin vähennettäisiin järveen tulevaa ravinnekuormitusta.

Ympäristökeskus seuraa kuormitusta jatkossa.

Ongelmallisinta Karvajalanjoen koko alueella on maaston mataluus. Esimerkiksi nyt, kun Saimaan pinta on korkealla, virtausta ei ole lainkaan tai se on väärään suuntaan.

Kosteikko ja luontopolku rakennettiin Eu:n yleishyödyllisenä investointihankkeena, kulkutiet liikuntarajoitteisille Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiön tuella ja Olkkolanniityn allas Taipalsaaren kunnan rahoittamana. Omarahoitusosuuden maksoivat alueen osakaskunnat.

Lpr seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jouni Kemppi katkaisi alueen sulkeneen punaisen nauhan. Toimitusta seurasivat oikealla ke Anneli Kiljunen ja vasemmalla Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen pj Marjut Sassi sekä ke Ari Torniainen. Kuva: Osmo Pöysti

Punaisen nauhan alueelle katkaisi Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jouni Kemppi. Hän totesi että ympäristötoimi on tukenut hanketta kaikin tavoin. Koko Pien-Saimaan suojelussa näkyy seudullisen ympäristöhallinnon toimivuus, kun asioita pystytään käsittelemään usean kunnan yhteisenä. Kemppi toisti Marjut Sassin terveiset päättäjille, että eu-byrokratiaa on helpotettava, muuten monet hyvät hankkeet tukehtuvat alkuunsa.

Kansanedustaja Anneli Kiljunen on ollut Pien-Saimaan suojelun aktiivi jo monta vuotta. Hänen mukaansa Karvajalanjoen hanke osoittaa, että paljon voidaan tehdä ja nopeasti, kun ihmiset saadaan mukaan toimintaan. Kaikissa Pien-Saimaan suojelun hankkeissa pitää korostaa yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä ja välittämistä.

Vasemmalla Lpr seudun ympäristölautakunnan pj Jouni Kemppi, vaativan kaivu- ja maisemointityön tehnyt urakoitsija Jarmo Karkia, kansanedustaja Ari Torniainen sekä toimittaja Ulla Hoikkalan haastattelussa kansanedustaja Anneli Kiljunen. Kuva:Marjut Sassi

Kansanedustaja Ari Torniainen totesi, että maanviljelijät ja metsänomistajat on usein syyllistetty Pien-Saimaan huonosta tilasta. Tässäkin hankkeessa näkyy, kuinka kaikki maaseudun asukkaat, niin vakinaiset kuin kesäasukkaatkin haluavat yhdessä tehdä työtä järvensä eteen. Torniainen kehui vielä hankkeen kustannustehokkuutta.

Avajaisiin oli kutsuttu lähikylien asukkaita, rahoittajia ja tukijoita. Yleisöä oli lähes 100. Sää oli lämmintä pilvipoutaa. Laulua ja haitarimusiikkia esittivät serkukset Heikki Talka ja Heikki Hytti. Mainiota lohikeittoa saatiin TSV:n soppatykistä.

Rantaonkikilpailuihin ilmoittaudutaan paikan päällä Leväsen kylälaiturilla vähän ennen kisan alkua. Mukaan voi tulla yhdeksän jälkeenkin. Kisaamaan voi tulla koko perheen voimin. Pienimmille on kuivaongintaa. Kisassa myös yrittäminen palkitaan – ja onhan Leväsissä aina kala syönnillään! Tarkimman juhannussään 2012 ennustuksen tekijä palkitaan myös. Tarjolla on virvokkeita.

Sunnuntaina tapahtuu myös Haikolan laavulla! Kaikki alueen asukkaat, kesävieraat ja Pien-Saimaan suojelusta kiinnostuneet ovat myös tervetulleita iltapäivällä kello 13 alkaen Karvajalanjoen kosteikkoalueen avajaisiin!