LUSIKKOVUOREN LUOLA – Salpalinjan suurin
Lusikkovuoren luola on Salpalinjan suurin luola kaikkiaan linjan reilusta kahdestakymmenestä luolasta. Lusikkovuoren luola on rakennettu 1941, mutta sitä ei ehditty tehdä koskaan valmiiksi. Se on noin 300 metriä taaempana kuin itse taistelulinja betonikorsuineen, joten se olisi sodan aikana palvellut johtamis-, joukkosidonta- ja varastopaikkana sekä miehistön lepopaikkana. Arkistotietojen mukaan se oli tarkoitettu 400 miehen majoitustilaksi. Luolassa on betonilattia, kolme sisäänkäyntiaukkoa, kolme kaivoa ja viemäröinti. Pituutta kallion sisään rakennetulla luolalla on noin sata metriä ja leveyttä 8-11 metriä. Pelkän kallion sisään ei miehistöä sota-aikana olisi majoitettu, vaan sinne oli tarkoitus rakentaa puiset huopakattoiset parakit.
Linnoitustöiden tarkastuskertomuksessa maaliskuulta 1941 on mainittu, että luolaa oli silloin louhittu kolmen kuukauden ajan. Luolan rakennustöistä vastasi rakennusliike F.W. Winter. Louhintatyö tehtiin kahdessa kymmenen tunnin vuorossa ja louhekivi ajettiin kolmella kuorma-autolla Elkiänjärveen tarkoituksena rakentaa Suenlahden poikki penger estekivirivistölle. Linnoitustöissä oli Suoanttilassa kuutisensataa miestä, jotka olivat tulleet eri puolilta maata. Miehet asuivat parakeissa ja kylän taloissa. Lusikkovuorella työmaan ruokahuollosta vastasi lottien hoitama Kolmen Kaisan Kulhola, joka oli vaatimaton lautaparakki tien varressa.
Lusikkovuoren luola sijaitsee strategisesti tärkeässä paikassa. Samaan paikkaan venäläiset rakensivat ensimmäisen maailmansodan aikana omia linnoituksiaan. Näitä patteritöiden aikana tehtyjä kaivantoja ja Salpalinjan juoksuhautoja on maastossa samoissa kohdin, toisten taistelusuuntana itä ja toisten länsi.
Lusikkovuoren luolassa on pidetty konsertteja ja yleisötilaisuuksia. Se on myös yksi elämysmatkailijoiden käyntikohde. Talvisin luolassa on luonnon järjestämä taidenäyttely, kun lattiasta kasvaa jopa metrinkin korkuisia jääpuikkoja.