Kansolan kylä sijaitsee Saimaan kanavan varrella ja matkaa Lappeenrantaan kertyy noin kaksikymmentä kilometriä. Kylältä löytyy maanviljelystiloja ja hevosharrastustoimintaa. Asukkaita kylällä on noin 80.

Kansolan vanha rullasilta

Kansolan nostosilta

Historiaa

KANSOLA – KYLÄ RUOTSIN JA VENÄJÄN RAJALLA

Kansolan yleisnäkymää vuodelta 1966

Metsään kasvanut kylä

Viipurin Karjalan Jääsken, Lapveden ja Rannan kihlakuntien rajamaille on viimeistään 1500- luvun alkupuolella syntynyt Metsäkansolan kylä. Se kuului äärimmäisenä kylänä Lapveden alueeseen – idänpuolen naapuri Karhula oli jo Jääsken ja etelänpuolen naapuri Liikka Rannan kihlakuntaa. Metsäkansolan alkuna on Kansola ja näiden kylien sydämenä kantatalo Kansonen.

Kansosia luetellaan asiakirjoissa ensimmäisestä maakirjasta vuodesta 1543 asti. Suku on niin vakaasti paikkaan juurtunutta, että Kansola mainitaan heti 1544 ja Metsäkansola 1580. Tämä viittaa siihen, että pääkylästä on lähtenyt Kansosia ”metsään”, asumaan uudistilaa. Kahden vuosisadan mittaan verokirjat sitten luettelevat Metsäkansolan tilojen haltioiksi Kansosia, Seppiä, Talonpoikia, Marttisia, Sunisia, Hyvättisiä, Vakkilaisia ja Räihiä. Alkuun taloja ei numeroitu, vaan taloa edusti isännän nimi. Kun numerot 1700- luvulla otetaan käyttöön, Metsäkansolassa on talot 1 – 3, ajoittain lisäksi 4 – 6.

Nimet Seppä ja Talonpoika on kirjattu taloihin 1 ja 2. On mahdollista, että nämä suvut ovat lähtöään Kansosia ja uudessa asuinpaikassa sukunimiksi ovat juurtuneet lisänimet, joilla isäntä ja hänen myötään koko talonväki on erotettu muista Kansosista. Seppä on arvostetun ammatin nimitys ja Talonpoika merkitsee ”talollista, sukutilan jälkeläistä”.

Entä missä ovat Nikut? Taloja 3 – 6 ovat asuneet eri suvut, eikä 1500- ja 1600-luvulta pysty rakentamaan niiden suoria isännyyslinjoja talonnumeroiden puuttumisen takia. Ainakin yksi niistä on ollut sotilastila. Vaikka kruununkirjurit ovat osittain pyrkineet Ruotsin malliin merkitsemään luetteloihin pelkästään isäntien etu- ja isännimen, sukunimiä esiintyy paljon: jos rakuuna Antti Nuutinpoika pitkään on jätetty sukunimettä, joidenkin vuosien tiedot kuitenkin kertovat hänet Kansoseksi. Kylännimen mukainen tai muuten kylään ja taloon vakiintuneen suvun nimi ajoittain puuttuu. Sen sijaan uuden suvun nimi on kirjoitettu näkyviin, ellei heti, niin muutamien vuosien kuluttua taloon asettumisesta. Pitäjän maa- ja henkikirjoista löytyvät 1500- ja 1600-luvulta perussukujen nimet – mutta Nikkua ei kertaakaan.
(Lähde: Nikku – suku 1745 – 1995)