Kotijärvemme Karhusjärvi

Karhusjärvi sijaitsee Lappeenrannan kaupungin itäosassa noin 10 km keskustasta Karhusjärven ja Rasalan kylien välissä ja kuuluu Viipurinlahteen laskevan Juustilanjoen vesistöalueeseen. Karhusjärven laskujoki on Mustajoki, joka laskee Juustilanjokeen ja edelleen Viipurinlahteen.

Järvi on pinta-alaltaan 138,6 hehtaaria ja sen keskisyvyys on noin 1,5 m ja syvimmiltä kohdin noin 2 metriä. Järven vedenpintaa on laskettu 50 cm vuonna 1865. Vedenpinnan laskuista johtuen järven ympärille on syntynyt vesijättö maa-alueita 15,5 hehtaaria. Järven rannat ovat matalia sekä mutapohjaisia ja veden virtaus järvestä loppuu pienen kevättulvan jälkeen juhannuksen tienoilla.

Mataluutensa ja sijaintinsa sekä pienen veden virtaamansa vuoksi järvi on vuosien saatossa rehevöitynyt. Sen ekologinen tila on heikentynyt liian rehevöitymisen myötä ja happikato uhkaa talvisin järven kaloja. Viimeisin paha kalakuolemia aiheuttanut talvi oli vuonna 2009. Silloin kuoli paljon särkikaloja ja suuri määrä isoja haukia happikadon vuoksi. Kaloja kuoli happikatoon myös talvella 2011.

Järven virkistyskäyttö on myös vähentynyt parhaimmista päivistä liki minimiin. Etäämmältä katsottuna järvi näyttäisi lainehtivan vapaana, mutta kun menee soutelemaan, airot tarttuvat heinään, mikä tekee soutamisen hankalaksi. Järven veden vallanneet ärviä, ruttolehti ja karvalehti ovat kasveja, jotka täyttävät järven veden, mutta eivät nouse kuitenkaan veden pinnan yläpuolelle. Järven pohja on niin rehevöitynyt, että se ruokkii itse itseään, vaikka ulkopuolista kuormitusta ei juuri olisi.

Edellä mainituista syistä järvellä ei ollut oikein mitään käyttöä eikä toimintaa ja kalastuskunnankin toiminta oli loppunut. Siksi Pentti Huotari päätti kutsua koolle kokouksen 25.4.2003 Karhusjärven Erän metsästysmajalle. Kokouksen aiheina olivat Karhusjärven osakaskunnan toiminnan aloittaminen uudelleen ja järven kunnon parantaminen. Paikalle oli kutsuttu Lappeenrannan ympäristötoimen edustajina Minna Kuorttinen ja Paul Den Oude. Kokoukseen otti osaa kaikkiaan 18 henkilöä. Kokouksen aluksi limnologi Oude kertoi Karhusjärven ekologisen tilan kartoitus- ja kunnostusprojektista. Hankkeen hakijana on Lappeenrannan kaupunki, yhteyshenkilönä ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen. Hankkeen tavoitteena on laatia toteutuskelpoinen kunnostusohjelma Karhusjärven tilan parantamiseksi. Ohjausryhmään haluttiin kaksi Karhusjärven osakaskunnan edustajaa mukaan. Kokouksen koollekutsuja oli valittu kokouksen puheenjohtajaksi. Kokouksen puheenjohtaja oli jo selvittänyt aiemmin, ettei järvellä viime vuosina ole ollut mitään toimintaa, joten kokouksessa päätettiin perustaa uusi hoitokunta. Hoitokuntaan valittiin 6 henkilöä, jotka valitsivat keskuudestaan toimihenkilöt. Lappeenrannan kaupungin ympäristötoimen vetämään Karhusjärvihankkeen ohjausryhmään valittiin kaksi edustajaa: Pentti Huotari ja Esa Lankinen. Tästä kokouksesta ja sen tekemistä päätöksistä katsotaan saaneen alkunsa Karhusjärven kunnostushanke. Olihan sitä yritetty jo aikaisemminkin kunnostaa heikoin tuloksin, mutta yhtä kaikki, jokainen varmasti on yhtä mieltä siitä, että puhdas ja hyvinvoiva järvi on kaikkien hyödyksi.

Aloitetaan Karhusjärven kunnostustoimet.

7.3.2003 pidettiin ensimmäinen ohjausryhmän kokous (Karhusjärvi KJ03-projektiehdotus). Paikalla olivat:

• puh.joht. Ilkka Räsänen, Lappeenrannan kaupunki/ympäristöjohtaja
• Päivi Pylkkö, Karhusjärven kyläläinen/kalabiologi
• Paul den Oude, Lappeenrannan kaupunki/ympäristötoimi, poissa
• Visa Niittyniemi, vesistöpäällikkö/Kaakkois-Suomen ympäristökeskus
• Heikki Laivamaa, Joensuun yliopisto

Päivi Pylkkö oli keskustellut aikaisemmin ympäristötoimen johtaja Räsäsen kanssa Karhusjärven huonosta tilasta eli kalakuolemista, järven umpeen kasvamisesta ja kyläläisten yhteisestä huolesta eli järven kohtalosta. Päätettiin lähteä johtaja Ilkka Räsäsen johdolla selvittämään, mitä voitaisiin asialle tehdä.

Karhusjärven vesialueosakaskunnan hoitokunnan järjestäytymiskokous pidettiin Saimaan ladun majalla Karhusjärven rannalla 6.5.2003. Puheenjohtajaksi valittiin Pentti Huotari, varapuheenjohtajaksi Esa Lankinen ja sihteeriksi Osmo Mikonsaari. Hoitokunnan muiksi jäseniksi valittiin Jari Toivanen, Markku Toivanen, Pauli Heimala ja Esa Repo. Puheenjohtaja selosti järvelle tehtävää kunnostushankesuunnitelmaa. Päätettiin jäädä odottelemaan ympäristötoimen yhteydenottoa ja päättää sen mukaisesti jatkosta.

Lappeenrannan ympäristötoimi oli aloittanut Karhusjärven kunnostushankkeen tutkimukset käytännössä. Kunnostushankkeen nimeksi tuli Karhusjärven ekologisen tilan kartoitus- ja kunnostusprojekti, jonka tunnus on KJ03. Projektin tavoitteena on laatia Karhusjärven tilan parantamiseksi toteutuskelpoinen kunnostusohjelma:

1. Tutkitaan kunnostusvaihtoehdot
2. Kootaan vesistön nykytilan limnologinen tieto
3. Tehdään tarvittavat täydentävät tutkimukset nykyisestä vesistön ekologisesta tilasta

Karhusjärven suurimmat ongelmat ovat:

• liian rehevöitynyt
• liikaa fosforia (P) (mm. sisäinen kuormitus)
• liikaa uposkasveja
• liikaa hapenkulutusta (talvella)
• liian nopea järven volyymin supistuminen / keskivedenkorkeuden aleneminen liian alhaiseksi (vuotojen takia)

Kunhan kaikki suunnitellut tutkimustulokset saadaan tehdyksi ja analysoidyksi, päätetään mitä ja miten kunnostus varsinaisesti käytännössä tehdään.

Kunnostusvaihtoehdot (osittain)

12 kunnostusvaihtoehdosta kolme todettiin sellaiseksi, mitä voitaisiin suositella käytännössä toteutettavaksi:

1. Biomanipulaatio B eli Uposvesikasvien poistoa (siis myös fosforin poisto) -> Pohjan laadun, talven happitilanteen, virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen.
2. Järven vedenkorkeuden nosto/vesisyvyys, vesitilavuus optimoidaan -> Pato (patopengerrys ja pato) -> Pato / pengerryssysteemi on täällä pääosin järven laatua edistävä keino. Tarkoitus on mm. estää keskivedenkorkeuden aleneminen liian alhaiseksi! -> Enemmän tilavuutta, enemmän happea, vähemmän pohjavaikutusta.
3. Osittainen kuivatus lappomenetelmän kautta -> Kuivatuksen kautta synergistinen/vahvistava vaikutus -> Vähemmän nostoa, halvempi pengersysteemi, halvempi pohjapato, paljon vähemmän uposkasvien poistotarvetta ja/tai fosforin poistotarvetta ja helpompi poisto, vähemmän korvauksia maanviljelijöille.

Huomioitavaa on, että kaikki nämä toimenpiteet vähentävät järven sisäistä kuormitusta. Tietenkin on huolehdittava tämän lisäksi ulkoisen kuormituksen vähentämisestä. Näistä kohdista oli hyvä jatkaa järven kunnostusta hankkeen eteenpäinviemiseksi. Tehtiin monia eri tutkimuksia ja kokeita veden laadusta sekä pohjalla makaavasta heinämössöstä ja sen poisnostosta. Ympäristötoimi laati kunnostussuunnitelmat. Ensimmäiseksi päätettiin hakea lupa pohjapadon ja patopenkereen rakentamiseksi laskuojaan, koska tällä saataisiin pysymään järven pinta oikeassa korkeudessa kesänkin aikana. Sellainenkin ilmiö esiintyi, että vettä valui suon kautta pois, vaikka laskuoja oli kuiva.

Ensimmäinen lupahakemus pohjapadon ja patopenkereen rakentamiseksi lähetettiin Itä-Suomen ympäristölupavirastoon Kuopioon 15.12.2004. Lupahakemukseen piti antaa kahteen otteeseen lisäselvitystä asioista koskien järven tilaa ja ympärillä olevia maanomistajia ja heidän etujaan. Pidettiin kokouksia ja annettiin lisäselvityksiä pyydettyihin asioihin.

Lupapäätös tuli Kuopiosta 30.5.2007: ”Voitte rakentaa patopenkereen ja pohjapadon veden korkeuden säätämiseksi korkeuteen alivesi 59,15 m, kun noudatetaan tarkasti lupaehtoja.” Pato rakennettiin kevättalvella 2008 Geosaimaan laatimien rakennuskuvien mukaisesti. Urakoitsijana toimi maansiirto Talonpoika. Pato valmistui maaliskuussa 2008. Kesällä osakaskunnan hoitokunnan jäsenet valoivat varsinaisen patorakenteen reunavalut ja patokynnyksen ja näin katsottiin padon valmistuneen lopulliseen muotoonsa. Padon valmistumisen jälkeen on pidetty kirjaa veden korkeudesta ja virtaamasta patokynnyksellä.

Tämän jälkeen jäätiin seuraamaan tilannetta eli paraneeko tilanne järvellä. Runsaat kalakuolemat keväällä 2009 saivat kaikki heräämään, että jotain täytyy asialle tehdä. Pidettiin kokous, jossa päätettiin ryhtyä selvittämään, voisiko järven pohjalle tehdä mitään, mikä auttaisi etenkin talvella järveä vaivaavaan happikatoon.

Karhusjärvi-selvitysten (KJ03-projekti) mukaan tultiin sellaiseen loppupäätökseen, että koska pohjapadon lupaehdoissa ei ole mahdollista nostaa vedenkorkeutta, vaan se on määrätty 59,15 metriksi merenpinnasta, on vedenpinnan nostomahdollisuus suljettu pois. Järven tyhjennys on myös kyseenalainen hoitotoimenpide järven pienen valuma-alueen takia. Jos järvi kuivataan, sen luontainen täyttyminen kestäisi useamman vuoden. Luontaisesti valumavesistä täyttyminen johtaisi heinittymiseen ja pusikoitumiseen eli todennäköisesti ei hyvä tulos. Katsottiin, että kuivausvaihtoehto ei ole toteutuskelpoinen. Jäljelle jäi pohjan osittainen puhdistaminen, mikä lieneekin paras ratkaisu, jos se pystytään vain toteuttamaan. Tähän työhön osakaskunta päätti kokouksessaan ryhtyä.

8.5.2009 aloitettiin Lappeenrannan ympäristötoimen tiloissa johtaja Ilkka Räsäsen johdolla kokoukset. Hoitokuntaa edustivat Esa Lankinen, Pekka Heimala ja Osmo Mikonsaari. Tarkoitus oli löytää keinot, millä järven pohja puhdistetaan näistä kasveista (eli vesiruttoa, karvalehteä ja ärviää kasvavaa vedenpinnan alla olevaa heinää), jotka aiheuttavat monenlaista vahinkoa järvelle ja sen vedelle. Mätänemällä ja lahoamalla ne ruokkivat tavallaan itse itseään, eivätkä ne häviä itsestään, vaan niiden poistaminen vaatii järeät toimenpiteet.

Tämän jälkeen alkaa taas uusi jakso Karhusjärven kuntoon saamiseksi. Toivotaan onnea ja menestystä yritykselle.